Saalistaja

- Voit levätä rauhassa Ohuun asti, minä tarkkailen tilannetta. Hankimme perillä sinulle syötävää ja pidämme sinusta huolta, kunnes olet parantunut kokonaan.
Gin sanoi hymyillen tyynesti. Oli ihme, että Sakura ja Weed olivat yhä hengissä kaiken kokemansa jälkeen, he löysivät kaksikon aivan viimehetkellä, hetkikin myöhemmin olisi voinut käydä Sakuralle kohtalokkaaksi. Tiikeriraitainen uskoi, että Ohussa Sakurasta pystyttäisiin huolehtimaan paremmin, siellä olisi monta taitavaa koiraa, jotka osaisivat auttaa tarvittaessa. Keskustelun kääntyessä Beniin, tiikeriraita vilkaisi vanhemman uroksen suuntaan ja huokaisi hiljaa.
- Ben huolehti minusta aina. Toivoisin, että voisin tehdä enemmän hänen eteensä.

- Lepään sen verran, mitä tarvitsen, minä lupaan. Ja kiitos.
Sakura oli todella kiitollinen siitä, että tulisi saamaan Ohussa paljon apua muilta koirilta, ettei tämän tarvinnut jäädä yksin Weedin kanssa. Jos Sakuraa ja tiikeriraitaista pentua ei oltaisi löydetty, kishu olisi varmasti kerennyt menehtyä.
- Sinä olet sen verran auttavainen, ymmärrän tietysti kovan huolesi, jonka takia haluaisit tehdä kaikkesi Benin vuoksi.
Naaras laski hiljaa päänsä Ginin leuan alta ja yskäisi sekä hymyili sen jälkeen hieman.

ben makoili hiljaa äänettömästi kunnes saattoi äkillisesti äänähtää.
- olen vanha sokea ja ehkä huonokuntoinen mutta en aatellut kyllä kuola vähään aikaan joten lopettakaa lässyttäminen ja antakaa toisillenne jo suukot- tuskin ootte ollut tuntenut toistenne lämmöt pitkiin aikoihin että alatte kohta unohtaa sen.

kun ben oli saannut sanotuksi tämä nousi ylös ja kääntyi selkä kaksikkoapäin ja takas makamaan. miekkonen nukahtaisi aika nopeasti joten tuskin enään hirveästi huomaisi kaksikon puhetta tai touhuja. mutta pienoinen hymyilevä virne oli naamalla jota piti kaksikolta salassa.

Gin säpsähti vähän puolisonsa kanssa syvälliseksi menneestä keskustelusta Benin osoittaessa heille varsin selkeästi olevansa hereillä. Tiikeriraitainen kuunteli vanhan uroksen sanoja ja naurahti sitten päätään pudistellen. Tanskandoggi oli kuitenkin oikeassa, Gin ei ollut nähnyt puolisoaan aikoihin, sellaisesta jälleennäkemisestä pitäisi nauttia, kun pystyi.
- Anteeksi, Ben. Olet oikeassa.
Akitaa nauratti vanhan ystävänsä suorapuheisuus, mutta toisaalta tämä osoitti sanoillaankin jo sen, ettei Ben kaivannut mitään sääliä ja pärjäisi kyllä. Sitä paitsi, olihan Cross aina katsomassa Benin perään. Ylipäällikön rooli ja vastuu oli etäännyttänyt tiikeriraitaista paljon muista, syyllisyys oman puolison ja pentujen kohtalosta oli painanut sen rintaa kivuliaasti jo pitkään ja vaikka kahden muun pennun kohtalosta ei tällä hetkellä ollutkaan tietoa, Gin oli onnellinen löydettyään edes puolisonsa ja yhden pennuistaan. Akita painoi päänsä puolisonsa kaulaa vasten ja nuolaisi tuon kuonoa. Vannoen mielessään ettei enää koskaan antaisi mitään vastaavaa käydä sen omalle perheelle.

Sakura oli myös hivenen säpsähtänyt Benin sanoista. Tuo oli vanha uros, joka ei kaivannut minkäänlaista sääliä, pärjäten hyvin, vaikka tuolla oli paljon ikää. Naaras havahtui, kun Gin oli nuolaissut tämän kuonoa. Tämä vastasi nuolaisemalla Ginin kuonoa hellästi, painaen sitten leukansa rakkaansa pään päälle luimistaen hellästi korviaan.
- Rakastan sinua Gin, olen onnellinen, että olet siinä viimein.
Sakura osoitti sanoillaan ollen ihan tosissaan. Tuo oli onnellinen löydettyään puolisonsa, vaikka tämä halusi tavata myös joskus kaksi muuta poikaansa vielä jälleen.

Ben nukahtaisi nytten kunnolla ja heräisi vasta ohun puolella jos joku tämän herättää.

- Niin minäkin. Pelkäsin etten koskaan löytäisi sinua.
Akita kuiskasi kiehnäistessään päällään kumppaninsa turkkia hellästi ja nojasi päätään kevyesti puolisoonsa. Yön jälkeen nousevassa aamuauringossa maisemat alkoivat muuttua entistä tutummiksi ja auto suuntasi lopulta Higashinaruseen tankkaamaan, Ginin kotikaupunkiin. He olivat jo hyvin lähellä määränpäätään ja vaikka Higashinarusesta oli vielä jonkin verran matkaa Ohuun niin oli varmempaa jäädä siinä pois. Gin suoristautui ja nousi ylös ennenkuin auto oli ehtinyt pysähtyä, se viittoi Sakuralle, että tässä oli niiden pysäkki ja tuuppi kevyesti kuonollaan Benin kaulaa.
- Ollaan perillä.

Sakura huomasi Ginin merkin auton pysähtyessä, lähtien jo edeltä ja hyppäsi auton kyydistä, jääden odottamaan kaksikkoa.

Ben nousi ylös ginin herättämisestä.
- johan aika kului nopeasti
Ben venytteli hiukan ennen kun nousi pois auton kyydistä ja haisteli ilmaa.
- jep siitä on aikaa kun viimeksi olin tällä.

Gin seurasi muiden perässä pois autosta, lava-auton kuljettaja meni huoltoaseman yhteydessä olevalle huoltoasemalle eikä edes huomannut kyydistä hypänneitä salamatkustajia.
- Viimein takaisin kotiin.
Akita hymyili tyynesti lähtiessään edeltä kävelemään tiettyyn suuntaan kohti Kaksoissolaa. Se ei ollut käynyt vuosiin kotikaupungissaan, mutta muisti yhä paikat selvästi. Tiikeriraitainen ei voinut kuitenkaan kieltää etteikö sen mielessä olisi käväissyt tulla tervehtimään perhettään ja Daisukea, mutta Ohun ylipäällikkönä se ei enää voinut palata takaisin. Niillä oli vielä jonkin verran matkaa taitettavana, mutta silti ne olisivat perillä ennenkuin huomaisivatkaan.

// Siirrytään perässä toiseen peliin ~> //