Saalistaja

Tesshin tunsi, miten koirat irroittivat hampaansa tästä, jolloin tämä huokaisi helpotuksesta, katse kävi ensin Ginissä, jota uros alkoi pitämään taas johtajanaan ja katse takaisin Neron koiriin.
"Ginin maine on edennyt todella kauas. Hän on yhä vain niin uskomaton."
Ninjakoira muisti nyt, minkä takia hän oli aikoinaan kunnioittanut Giniä Oun ylipäällikkönä ja kunnioitti nytkin toista suuresti. Tämä jäi katsomaan, kun vihollinen alkoi vähitellen perääntyä, ohimennen vilkaisten samalla, että Weed sekä Sakura olivat myös varmasti kunnossa.

Sakura jäi myös itsekin katsomaan vihollisen perääntymistä, vilkaisten ohimennen poikaansa ja nousten seisomaan.
"Nyt rakas poikani Weed saat tavata viimein isäsi.."
Naaras oli sen puolesta iloinen, että Weed sai tavata viimein isänsä, josta Sakura oli jonkun verran puhunut pojalleen. Kishunaaraan katse kävi vain ohimennen puolisossaan.
"Rakkauteni häneen ei ole kyllä sammunut vieläkään, hän on uskomaton uros.."

//Nyt Gina saat tulla mukaan, kirjoitusvuorosi on aina sitten minun jälkeen

Ginin perässä kaksi vanhaa ohun soturia tuli perässä paikalle. Nämä kaksi seisoivat perääntyjien edessä. Sokea tanskandokki vain katsoi eteenpäin kuunnellen hiljaa. Ben ei hirveesti tiennyt mistä oli kyse mutta tunsin gin olemuksen ja ylpeyden joten aavisti jo tuolloin mistä on kyse. Vaikka ben on vanha ja dementtia iskenyt ei viisaus ole siitä kadonnut. Ben astui askeleen sivummalle antaen tietä perääntyjille mutta cross ei. Saluki naaras seisoi vihaisesti edessä ja vilkaisi giniä jonka jälkeen pentua.
- eikös teijän kohteliaisuutena olisi pyytää anteeksi pennun satuttamisesta?
Naaraana cross voi aistia hyvin sakuran huolen weedeä kohtaan. Tämän katse vääntyi perääntyjien jälkeen takaisin giniin kunnioittavasti ja kumarsi päällään hiukan pyytäen lupaa käydä itse vilkaisemaasa pentua ja tämän vointia.

Weed istahti hetkeksi alas ja sen katse kääntyi kahteen paikalle saapuneeseen koiraan. Pennun jalat eivät kantaneet kunnolla, vaikka se ei ollut saanut vammoja lyhyen taistelun aikana niin sen kokema pelko ja jännitys olivat saaneet sen lihakset hetkellisesti lamaantumaan. Se ei tuntenut näitä kahta paikalle vierasta, mutta jokin niiden olemuksessa kertoi, että nekin taisivat olla Oun väkeä. Tiikeriraitainen ei osannut sanoin kuvailla, mutta jotenkin hänen lyhyessä ajassa tapaamistaan Oun laumalaisista huokui rauha, ystävällisyys ja huolenpito. Ne olivat ihan eri maata kuin mihin Weed oli tottunut, se sai pennun ihailemaan näitä.

Gin seurasi hitaasti katseellaan poistuvia koiria, Crossille se soi kuitenkin pienen hymyn ja nyökkäyksen. Tiikeriraitaisen oli yhä hieman vaikeaa pitää vanhoja tovereitaan laumalaisinaan, Cross oli pitänyt hänestä huolta hänen liittyessään laumaan ja Gin katsoi yhä edelleen vanhaa Beniä ylöspäin ja arvosti tätä suunnattomasti.
- Tesshin, kiitos avustasi. Olen kiitollinen, että ehdit tänne ensin ja puolustit heitä. Eihän sinulle käynyt pahasti?
Tiikeriraitainen kysyi ninjakoiralta, se oli tuntenut Chibin aivan pikkupennusta lähtien ja suhtautui tuohon yhä kuin nuorempaan veljeensä, vaikkei Tesshin ollutkaan enää mikään avuton pentu - siitä oli kasvanut kunnon täysikasvuinen kogan shinobi. Gin ei olisi epäröinyt antaa Oun johtajuutta Tesshinin vastuulle, jos sille ei olisikaan siunaantunut jälkeläisiä. Tämän jälkeen akita käänsi katseensa viimein Sakuraan, hän olisi halunnut tehdä sen ensi hetkestä lähtien, mutta tilanne ei sallinut sitä. Sakuran kunto riisti uroksen sydäntä kuin partaveitsi, hänen kaunis kirsikankukkansa oli joutunut kokemaan niin kovia. Vaikka Gin yritti miten, hän ei voinut estellä liikutusta katseessaan. Hän oli niin iloinen viimein löytäessään rakkaansa.
- Sakura... olen niin pahoillani, että minulla kesti niin kauan. Emme tienneet mistä etsiä sinua. Nyt en päästä sinua enää silmistäni.
Uros kuiskasi ja kiehnäisi kuonollaan lempeästi puolisonsa päätä. Hän oli etsinyt kuukausia ja vaikka hänellä oli velvollisuuksia hoidettavana, hän ei silti saanut koskaan täysin mielestään sitä, miten Sakura oli jäänyt aivan yksin pentujensa kanssa ja oli ties missä. Viimein Ginin katse kääntyi Weediin, joka katsoi isäänsä herkeämättä takaisin.
// Onko tuo... //

Shinobiuros katsoi hetken aikaa Weediä, joka näytti jokseenkin lamaantuneelta hetkellisesti.
"Onneksi kaikki ovat kunnossa.."
Tesshinin katse kävi seuraavaksi Ginissä, tämä nousi paremmin istumaan.
- Ei käynyt pahasti johtaja, olen kunnossa. Oli ilo auttaa, ajattelinkin, että puolustaisin niin kauan, että hyvällä tuurilla saapuisit paikalle. Isoveli..
Tämä vastasi kunnioittavasti ja kumarsi hieman tiikeriraitaiselle, kunnes alkoi puhdistamaan takajalkaansa, josta vihollinen oli purrut. Tuon katse kävi myös Benissä että Crossissa, jotka Tesshin muisti myös nuoruusajoiltaan, uros nyökkäsi noille kahdelle, kuin tervehtien heitä ja jatkoi sitten takajalkansa puhdistamista.

Tuolloin, kun Gin oli kiehnännyt lempeästi kuonollaan tämän päätä, naaras oli hetken kiehnännyt kuonollaan lempeästi rakkaansa kaulaa. Sakura näki sen, miten liikuttunut hänen puolisonsa oli.
- Ei se mitään haittaa rakas...ihanaa, että olet kuitenkin nyt siinä, se on pääasia. Lupaa, ettet päästä minua enää silmistäsi.
Lempeä katse siirtyi ensin Beniin ja sitten vasta Crossiin, naaras hymyili kaksikolle. Sakura hyväksyi myös sen, jos Cross kävisi tarkastamassa Weedin voinnin. Lopulta naaras huomasi, miten tämän poika Weed ja naaraan puoliso, pennun isä Gin katsoivat toisiaan.
- Niin Gin..Hän on Weed, yksi meidän kolmesta pennustamme.

Ben tallusteli lähemmäksi tesshiniä ja istahti tämän vierelle.
- kuulin eräältä kai koiralta että lähdit etsimään ginin puolisoa ja mihin suuntaan. Taisi olla sattuma että törmättiin giniin ja tajuttiin tulla tänne sinua vastaan. Joten voimme kiittä sinua chibi luulen että gin osaa olla erittäin kiitollinen sinulle aina.

Cross hymyili pariskunnalle ja tallisteli pennun luokse ja tämän eteen. Cross halusi varmistaa että pentu voi hyvin ja samalla antaa hiukan aikaa ginille ja sakuralle. Cross istahti pennun eteen ja väänsi kasvoilensa lempeän hymyn.
- weed hän se oli? Sinun ei tartte pelätä minua nimeno on cross ja isäsi hyvä ystävä tarkistan vain että olet kunnossa ton iskun jälkeen, mutta jos yhtään tuut isääsi myös sinnikkyydellä kuten olet jo ulkoisesti niin taidan tietää jo vastauksen kumminkin.
Cross mielellän kuonolla kokeilisi pennun kroppaa ja kuiskailisi niin että vain weed kuulisi.
- annetaan myös hetki aikaa isällesi ja äidillesi.

Weedin katse kääntyi isästään hitaasti luokseen tulleeseen salukiin ja pennun korvat nousivat hieman pystyyn.
- Olen kunnossa, kiitos Cross.
Tiikeriraitainen ravisteli hieman turkkiaan puhtaaksi maan tomusta ja istahti sitten itsekin naaraan viereen. Tilanne oli sille omituinen, hän oli hädin tuskin ehtinyt tutustua yhteen vieraaseen koiraan, kun niitä oli tupsahtanut paikalle nyt kolme lisää. Toisaalta Weed oli utelias tutustumaan isäänsä ja tämän ystäviin, mutta tilanne tuli niin yllättäen ettei hän oikein tiennyt miten suhtautua. Hopeanharmaa nyökkäsi myöntyvästi Crossin kuiskatuille sanoille ja vilkaisi vanhempiaan, sitten haavojaan putsaavaa Tesshiniä, kunnes käänsi katseensa lopulta takaisin salukiin.
- Oletteko tekin Ousta?

Gin kävi makuulle puolisonsa viereen, tämä hetki oli hänelle niin tärkeä, että aika tuntui pysähtyneen hetkeksi. Millään muulla ei ollut maailmassa tällä hetkellä akitalle yhtä paljon merkitystä kuin sillä. Hän löysi viimein puolisonsa ja tapasi pentunsa ensimmäistä kertaa. Pieni pistos uroksen sydämessä kuitenkin toivoi, että hän olisi voinut olla paikalla aikaisemmin näkemässä pentujensa varttuvan tähän pisteeseen. Se pistos kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Akita seurasi katseellaan, kun Weed keskusteli Crossin kanssa ja hymyili isällisen ylpeää hymyä ennenkuin käänsi katseensa takaisin Sakuraan.
- Entä ne kaksi muuta?

Tesshin katsahti Beniin ja nyökkäsi haavojensa puhdistamisen jälkeen. Hän muisti, miten oli jutellut Kurotoran kanssa ennenkuin lähti Pohjois-Alpeille etsimään Sakuraa. Kerran, kun hän oli löytänyt sekä Sakuran että tuon pojan Weedin sekä auttoi noita pääsemään pälkähästä, shinobi ei voinut kuin olla vain tyytyväinen.
- Kyllä Ben, juttelin Kurotoran kanssa kotikaupungissani, kun hän halusi tulla tapaamaan minua. Hän puhui minulle myös järkeä päähän ja sanoi, että jos haluan auttaa ja olla hyödyksi, minun ei kannattaisi vain istua ja olla aloillani, vaan lähteä etsimään Sakuraa sekä pentuja pikimitten ja auttaa heitä. Kurotora siis kertoi teille lähdöstäni, voi sanoa, että todellakin oli sattuma, että olitte täällä minua vastassa. Ja niin, kyllä luulen myös, että Gin tulee olemaan erittäin kiitollinen minulle aina, kun autan. Olemmehan me tosi vanhoja ystäviä, kuten myös sinä ja Cross olette minulle tärkeitä, että vanhoja ystäviä. Hienoa, että olette täällä molemmat.
Uros arvosti näitä, myös sen suhteen, että Cross ja Ben olivat iän puoleen myös sitkeitä. Tämä suuntasi hetkeksi katseensa Weedin suuntaan, joka kysyi tärkeän kysymyksen Crossilta.

Myös Sakuralle tämä hetki oli erityisen tärkeä, hän ei halunnut vaihtaa kyseistä hetkeä tässä vaiheessa mihinkään, naaras oli vain niin onnellinen, että se sai viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa. Tämä kävi makuulle Ginin viereen ja katsoi hymyillen, kun sekä Ben että Tesshin ja hänen poikansa että Cross juttelivat keskenään, hän ei voinut kuin hymyillä tässä vaiheessa, tilanne oli vain niin rauhallinen. Tuolloin, kun kishunaaras kuuli rakkaansa kysymyksen, tuntui, kuin pieniä paloja oltaisiin viety tämän nartun sydämestä, Sakuran sydäntä raastoi ja surullinen ilme tuli hänen kasvoille, koska tälle tämä oli erittäin arka puheenaihe.
- Niin, Yukimura ja Joe, kaksi muuta poikaasi..
Sakura nielaisi ja tämän silmistä alkoivat valua kyyneleet.
- Totuus on se: Kun katosin luotanne ja synnytin täällä kaikki pentumme, kuntoni huonontuessa, en pystynyt siinä heikossa tilassa pitämään huolta kaikista pojistamme. Heistä juurikin itsenäisimmät, vahvemmat ja vanhimmat, Yukimuran sekä Joen annoin erään ystävällisen Saheiji-nimisen uroskoiran huolehdittavaksi eräänä päivänä. Siitä lähtien vain ja ainoastaan Weed on huolehtinut minusta, että pysyisin hengissä. Joe on väritykseltään aivan sinun ja kaikista nuorimman poikasi Weedin näköinen, vanhin pojistasi Yukimura on taas väritykseltään aivan kuin isäsi Riki.
Tuon kertomuksen jälkeen Sakura painoi surullisen katseensa maahan.
- Kunpa tietäisin, mitä heille kuuluu nyt ja sen, ovatko he enää Saheijin seurassa. Haluan uskoa ja toivoa, että pääsisit näkemään myös joku päivä heidät, jos he nyt vain ovat kunnossa. Molemmat, kun ovat varmasti varttuneet yhtä paljon.

Ben pysyi hiljaa ja kuunteli tesshiniä. Tuon jälkeen kun tesshin lopetti puhumisen ben käänsi katseen eteenpäin tämä istui tyynenä ja antoi hetken olla hiljainen. Mutta avasi suunsa lopulta.
- minä, cross, gin, akame, moss ..
Ben alkoi luokitella vanhojen sotakoirien nimet jotka tesshin voi muistella lapsuudestaan mutta listä päättyi lopulta erääseen tuttuun nimeen.
- kurojaki. Emme ole vain tärkeitä muistoja sinulle vaan sinä myös perhettä meille. Kerran ohun soturi ja perheen jäsen aina ohun soturi ja perheenjäsen.

Cross kuuli nenin lauseen ja hymähti lopulta katsoen weediä.
- kyllä weed olemme ohusta. Moni urhea koira ympäri japania on ohun sotilaita jotka elää vaa omassa kotipaikoillaan mutta ohu on meille kaikille turvapaikka jossa vastassa on aina isäsi ylpeenä tervehtimässä alamaisiaan sotilaitaan ystäviään.
Ja ennen viimeistä sanaa cross asettui makamaan jotta pystyi laskee naamansa weeden tasolle ja kuonolla tökkäistä pennun rintakehää
- ja ennen kaikkea perhettään.

Weed kuunteli naaraan sanoja uteliaana, hänelle oli uutta, että lauman jäsenet saattoivat olla pitkin Japania ja johtaa jopa omia laumojaan toisaalla eivätkä kaikki olleet samassa paikassa. Tiikeriraitainen pentu hymyili vanhemmalle koiralle vastaukseksi ja kallisti vähän päätään.
- Entä sinun perheesi?
Weed oli jo arvellut vanhan tanskandogin olevan Crossin puoliso, sillä nämä liikkuivat yhdessä ja vaikuttivat.. no kaikin puolin vanhalta pariskunnalta.

Gin kuunteli hiljaa puolisonsa vieressä maaten tämän sanoja, uroksen kasvoilla oli tyyni ilme eikä tämä mitenkään voinut olla vihainen tai pettynyt siitä valinnasta, jonka Sakura oli joutunut tekemään jättäessään kaksi muuta jonkun toisen koiran huolehdittavaksi. Valinta oli ollut Sakuralle todella vaikea ja Gin tiesi sen. Siksipä akita puskikin hellästi päällään kumppaninsa päätä ja nuolaisi tuon poskea lempeästi.
- Me löydämme heidät kyllä, Sakura. Älä huoli.

Tesshin kuunteli nimiä, joita Ben luetteli, kunnes oman isänsä nimen kuultuaan uros puraisi hampaitaan hetken yhteen.
- Isä...
Lopulta tämä katsahti suoraan tanskandoggiin, jokin viimeisimmässä lauseessa teki tähän vaikutuksen.
- Niin. Kerran perheenjäsen ja Oun soturi, aina perheenjäsen ja Oun soturi. Se ei muutu miksikään, olemme yhtä perhettä.
Tesshin liikuttui.

Kun Sakura tunsi uroonsa lämmön ja nuolaisun, tämä rauhoittui pikkuhiljaa. Asioita ei ollut syytä murehtia, jos niihin saa vastauksen kuitenkin myöhemmin.
- Niin...
Kishu vastasi lempeästi. Aina kaikista nopeimmin tämän sai rauhoittumaan oma kumppaninsa, jolla oli muutenkin rauhallinen olemus. Sakuraa mietitytti myös, miten Gin oli pärjännyt.
- Onko Oussa tällä hetkellä kaikki hyvin?
Naaras kysyi, katsoen samalla puolisoaan ruskeilla silmillään.

Benin kasvoille vääntyi pieni hymy ja vilkaisi lopulta tesshiniä mutta sokeilla silmillään. Ben tiesi missä kohtaa koira oli tuon äänen perusteella ja siksi osasi katsoa oikeaan suuntaan.
Mitäs jos liitytään pennun luo olis kiintoisaa tietää millaisen jälkeläisen gin on siittiöinnyt meille seuraajaksi.
Tuon jälkeen ben mielellään liittyisi crossin ja weedin seuraan istahtaisi crossinin viereen mielellään mutta tarvitsi kyllä tesshinin opastusta kulkien oikeaan suuntaan

Cross taas hätkähti weeden kysymykseen ja vilkaisi giniä ja sakuraa.
- ennen liittymistäni ohun ensimmäisenä nais sotilaana olin kotikoira ja minulla oli pentuja ne luovutettiin muihin koteihin lopulta pienen tarinan jälkeen liityin ohun benin ryhmään ja tapasin isäsi tuolloin isäsi oli joku sinun ikäluokkaa ja täysin sinun näköisesi lukuunottamatta nuo kolme raitaa otsassa. Myöhemmin sain benille kolme jälkeläistä jotka ovat jo aikuisia ja omilla teillään toivottavasti nään ne joskus kuten sinä isäsi. Jos tahdot kuulla millainen isäsi oli niin parasta kysyä beniltä sillä ben ja isäsi oli erittäin läheisiä kun oli viel akakabuton karhu ben jopa teki isästäsi tuolloun ryhmän johtajan kun sokeutui.

Sekarotuinen pentu kuunteli uteliaana naaraan sanoja ja kallisti hivenen päätään. Hänestä oli mielenkiintoista tavata koiria, jotka tunsivat hänen isänsä nuoruudesta lähtien. Tiikeriraitainen käänsi vähän korviaan ja vilkaisi Benin suuntaan.
- Cross kertoi, että te osaisitte kertoa enemmän siitä ajasta, kun isä oli vielä ryhmässänne, herra Ben.
Weed osoitti sanansa vanhalle urokselle, joka oli tarpeeksi lähellä häntä ettei tämän tarvitsisi edes korottaa ääntään kiinnittääkseen tuon huomion kauempaa. Kuten Cross oli sanonutkin, Weed muistutti tosiaan kovasti isäänsä nuorempana sillä erotuksella, että Weed oli yhä selkeästi pikkupentu siinä missä Ginin lapsuus jäi emosta erottamiseen ja koulutukseen jo varhaisessa vaiheessa. Weed eli yhä lapsuuttaan.

Gin nojasi päätään kevyesti puolisoonsa, välillä sen katse käväisi muissa, mutta palasi sitten takaisin Sakuraan kuullessaan tuon kysymyksen. Akita mietti hetken ja kallisti hieman päätään.
- Siellä on ollut rauhallista pitkään, melkein liiankin. Vähän kuin odottaisimme, että pian tapahtuu jotain.
Tiikeriraitainen vastasi, nauttien samalla siitä miten Sakuran kuihtunut olemus näytti piristyvän hänen pelkästä läsnäolostaan. Myös Gin taisi näyttää paljon rauhallisemmalta ja onnellisemmalta kuin pitkiin aikoihin, murehtiminen ei sopinut hänelle.
- Mutta koskaan ei tiedä. Jätän kuitenkin aina varalta parhaita sotureitani vahtimaan selustaa poissa ollessani, joten uskon kaiken olevan hyvissä käpälissä.

- Liitytään vain.
Ei kauaa mennytkään, kun Tesshin oli jo istumassa, mutta hän oli opastanut Benin näiden seuraan, jolloin kuuli myös tiikeriraitaisen pennun äänen. Tätä kiinnosti myös kuunnella paljonkin niistä ajoista, kun Gin oli vielä nuori ja toimi Benin ryhmässä. Uros höristi korviaan.

Pelkkä puolison läsnäolo sai tämän naaraan pirteämmälle tuulelle, Sakura oli nähnyt, miten onnellisemmalta ja rauhallisemmalta Gin näytti nykyään, juurikin sellaiselta, millaista näillä kahdella oli ennenvanhaan aikoinaan.
- Pitkä hiljaisuus jo melkein varoittaa jostakin tulevasta. Mutta tiedän, että sinulla on kunnon sotureita, jotka osaavat huolehtia sen aikaa alueesta, kun itse olet poissa. Haluaisin kuitenkin jossain välissä lähteä täältä Ouun Weedin sekä sinun kanssasi..
Kishunaaraan harras toive oli nähdä muitakin alueita pitkästä aikaa, kunhan parantuisi.

Ben alkoi tuumia tätä itseään alkoi naurattaa kaikki muistot ginistä penikkana
Mutta aloitti lausaan ehkä hiukan tarkoituksena ääneen et gin kuulisi tuon vitsinä ja pienenä dissauksena.
- jos muistoja etsitään isäsi oli penikkana ainakin hankalin pentu ikinä. Aina siellä missä isäsi oli oli harmeja. Jostain kumman syystä ongelmat seurasi aina isääsi.
Tuon jälkeen ben alkoi hymyillä kun cross oli hiukan tuupannut tätä.
- mutta isäsi oli myös kaikista koirista uroksisisin vaikka olikin pentu. Oikeudenmukaisuus seurasi sitä. Kun cross esimerkiksi hyppäsi rotkoon pelastaakseen pennun jonka ansiosta elää tälläkin hetkellä.
Tuona ben vilkaisi tesshinin suuntaan vihjaten shinobia.
- isäsi jätti tuon pennun isän eloon koska ei voinut eikä kykenyt ajattelemaan että tämä pentu joutuisi elää ilman isää kuteb hän tuolloin.
Ben jatkoi tarinoiden kerrontaa ja kertoi kaikenlaista ohun kierrosta ja millaisia henkilöitä gin oli kohdannut ja millainen tuo oli ben jos kuka muistaa ginin tarinat hyvin.

Weed kuunteli korvat pystyssä Benin kertomaa ja naurahti vähän ensimmäisten sanojen kohdalla virnistäen. Benin kertomus tempaisi pennun täysin mukaansa, se ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut seikkailuista, joita Oun laumalaiset olivat matkoillaan kokeneet ja koirista, jota nämä olivat tavanneet. Ehkä jonakin päivänä Weed kokisi nämä seikkailut itsekin ja niitä kerrottaisiin eteenpäin. Vanhaksi urokseksi Benistä huokui viisaus ja tietämys eikä tiikeriraitaisen tarvinnut hetkeäkään epäillä olivatko tarinat totta. Sana sanalta hän ihaili isäänsä aina vähän enemmän eikä malttanut odottaa, että pääsisi tapaamaan muitakin tuon tovereita.
- Mutta miksi isä ei olisi jättänyt Tesshinin isää eloon?
Pentu kallisti päätään hieman kysyvästi, hän ei tiennyt todellisuutta siitä millaisia kogan ninjakoirat olivat ennen.

- Me viemme teidät Ohuun heti, kun olet paremmassa kunnossa. Pääsette sinne helposti ihmisten kyydissä, niin matka ei vie niin paljon voimiasi.
Gin vastasi ja suoristautui seisomaan, viitaten kumppaniaankin osallistumaan muiden seuraan. Ennen sitä hän kuitenkin lisäsi:
- Kun pääsemme takaisin Ohuun, etsimme kaksi muuta poikaamme.
Uros nuolaisi kevyesti kumppaninsa päätä ja liittyi sitten muiden seuraan.
- Toivottavasti ette ehtineet kertoa pojalle kaikista nuoruuden hölmöilyistäni.
Tiikeriraitainen virnisti tyynesti ja kävi makuulle muiden viereen, kääntäen sitten katseensa poikaansa.
- Tesshinin isä, Kurojaki, kantoi kaunaa Igan ninjakoirille. Me liittouduimme Igojen kanssa, jolloin heidän vihollisestaan tuli myös meidän vihollisemme. Kurojaki halusi vallata Itou-talon ja sen kirjoitukset ja oli valmis tekemään sen hinnalla millä hyvänsä. Hän pakotti alamaisensa syömään jopa koiranlihaa uskoessaan sen tekevän heistä vahvoja.
Gin kertoi vakavana ja huomasi Weedin kavahtavan hieman hänen mainitsessaan kannibalismin.
- Kurojaki oli kuitenkin vain uskollinen tehtävälleen, se oli sokaissut hänet näkemästä minkään muunlaista elämää. Hän kuitenkin todella välitti laumastaan ja pennustaan, hän ei ollut sisimmässään täysin paha.

Sakuran mieltä helpotti se, kun kuuli, että tämä pääsisi Weedin kanssa ihmisten kyydityksellä Ouun tämän ollessa paremmassa kunnossa ja se, että Ouun päästyään tämän kaksi muuta poikaa etsittäisiin. Naaras hymyili hiljaa ja vähitellen liittyi myös kaikkien muiden seuraan, istahtaen lopulta Ginin viereen kuuntelemaan keskustelua.

Tesshin muisteli hiljaa isäänsä, millainen tuo oli tätä kohtaan pienenä.
- Niin, koska isä omistautui tehtävälleen, hän silti välitti minusta ja laumalaisistaan. Minusta kuitenkin oletettiin, että minäkin tulisin syömään koiran lihaa. Minä itsekään en siedä kannibalismia.

Ben alkoi naureskella.
- totta kurojaki oli kurojaki isä loppupeleissä. Mutta gin minulla olisi ehdotus. Mitä jos sinä minä ja sakura mennään autolla ohun. Cross ja tesshin voisi näyttää seikkailullista menoa ohun kuten sinä pienenä. Jos poika tulee yhtään sinuun taidat tietää mistä puhun.

Cross oli holjaa se ei oikein olluh varma olisko weed valmis siihen. Äidillinen huoli oli kova mutta cross vilkaisi giniä ja sakuraa odottaen näitten vastausta.
- jos vain oentu itse haluaa. Tottakai suojelen poikaanne ja siinä samassa ehkä törmäämme myös veljiisi?

Gin mietti Benin ehdotusta tarkoin ja kävi muut läpi katseellaan ja hymyili sitten tyynesti.
- Se sopii minulle, jos se sopii Sakuralle. Tiedämme, että Weed on hyvissä tassuissa teidän kanssanne.
Akita osoitti sanansa Crossille ja katsahti heti perään Tesshiniä.
- Kestääkö sinun jalkasi matkan takaisin Ohuun, Tesshin?
Gin kysyi kääntäen hieman korviaan ja katsahti myös poikaansa. Hän tiesi, että Weed oli vielä nuori, mutta hän ei ollut itsekään paljoa vanhempi lähtiessään Benin ja muiden mukana halki Japanin etsimään koiria. Sakuran ja Weedin erottaminen voisi olla raskasta molemmille, sillä nuo olivat olleet jo pitkään kahdestaan, mutta Gin tiesi, että Weedin piti oppia myös kulkemaan ilman vanhempiaan. Se oli ainoa tie kohti aikuistumista ja omien polkujen etsimistä.
- Jos kuitenkin näette matkalla Smithiä, niin varmistakaa ettei hän hukkaa pentua. Hänellä tuntuu olevan taipumus siihen.
Akita hymyili huvittuneesti, hän ei selvästikään kantanut minkäänlaista kaunaa vanhaa ystäväänsä kohtaan, kaikki tekivät inhimillisiä erehdyksiä ja Gin tiesi ettei Smith koskaan tekisi mitään sellaista tahallaan. Smith tunsi varmasti olonsa vielä pitkään syylliseksi tapahtuneesta.

Weed seurasi sivusta muiden keskustelua, sitä hieman hermostutti jättää emonsa taakseen, mutta toisaalta matka Tesshinin ja Crossin kanssa Ohuun kuulosti jännittävältä.

Sakura jäi miettimään Benin ehdotusta ja katsoi ohimennen poikaansa hieman haikeana, se olisi ensimmäinen kerta, kun emo ja poika eroaisivat. Mutta ei kai siinä mitään huolestumisen aihetta loppujen lopuksi ollut, olisihan Cross ja Tesshin pennun seurana ja tukena koko matkan ja Weedille tuo olisi kunnon matka aikuistumisen ja itsenäistymisen suuntaan. Lopulta naaras vilkaisi puolisoonsa sekä Beniin vuorotellen ja nyökkäsi.
- Se sopii myös minullekin. Tiedän, että Weed on hyvissä käsissä.
Vaikka tämän ja oman poikansa tiet eroaisivat, tämä oli vähän iloinen siitä, että pääsisi viimein Ohuun, sekä siitä, että tuo saattaisi nähdä jossain vaiheessa vielä kaksi muutakin poikaansa.

- Kyllä jalkani kestävät koko matkan. Pidämme Crossin kanssa Weedissä huolta, lupaamme sen. Ja jos näemme Smithin matkalla, niin varmistamme sen.
Kogauros vastasi Ginille, hymyillen hieman huvittuneesti viimeisen lauseensa aikana. Jokainen koira tekee virheitä silloin tällöin, kuten myös Smithkin teki, mutta tämä ei pystynyt Smithiä kohtaan kantamaan kaunaa enää millään lailla, koska tuollaista ei tehtäisi tahallaan.
- Weed...
Tesshin asteli vähitellen tiikeriraitaisen pennun luo.
- Oletko sinä valmis lähtemään minun ja Crossin kanssa matkalle? Äidilläsi ei ole mitään hätää, hänestä pidetään kyllä erittäin hyvää huolta..

Cross vilkaisi miekkosta. Mutta luotti tähän ennen kunnben asteli hinin ja sakuran luo cross pyhsi beniä olemaan varovainen. Mutta känsi lopulta katseen ginille.
- tuota gin olisiko mitenkään mahdollista jos saisin jutella hetken sinun ja sakuran kanssa kahden.
Cross halusi varmistaa että gin varmasti tiesi muutaman asian benistä.
Ben taas oli kiinostunut menikasta ja koitti tassullaan taputella maahan etsien pentua mutta jos suunta oli oikea toisen päänlaelle koitti tassunsa pamauttaa helläati ja hiukan rapauttaa.
- luulen että tämä tiikeriraitainen kaveri osaa yllättää teijät onhan siinä tuon yhen sinnikkyys veressä.

- Tietysti, Cross.
Gin nyökkäsi ja suoristautui hieman katsahtaen vanhaa salukia ja puolisoaan. Hän tiesi, miten huolissaan Sakura oli heidän pojastaan, mutta Gin olisi uskonut vaikka oman henkensä Crossin ja Tesshinin vastuulle. Weedin täytyi kuitenkin oppia itsenäistymään, tämä matka voisi tarjota sille hyvän pohjan siihen ja noilta kahdelta jos keltä pentu voisi oppia jotakin elämästä.

- Olen minä.
Weed nyökkäsi hieman rohkaistuneena ja suoristautui. Matka Ohuun kuulosti mielenkiintoiselta ja opettaisi varmasti paljon, tiikeriraitainen ei ollut aikaisemmin kulkenut kauas Pohjois-Alpeilta ja vaikka emosta eroaminen pidemmäksi aikaa olikin sille uutta se tiesi, että Sakura oli hyvissä tassuissa. Pentu suhtautui jo selkeästi positiivisemmin tulevaan matkaan ja naurahti hieman Benin tuupatessa tassullaan sen päätä.

Sakura huomasi puolisonsa katseen ja hymyili toiselle. Naaras halusi näyttää, että tämä ei ollut liian huolissaan pojastaan.
- Uskon, että Weed tulee pärjäämään Crossin ja Tesshinin kanssa hienosti. Joten en huolehdi liikaa, poikamme on aikuistumassa pikkuhiljaa ja saa paljon hyviä neuvoja, jotka vievät varmasti elämässä eteenpäin.
Tuon jälkeen tämä katse siirtyi Crossiin, nyökäten myöntävästi salukinaaraalle lempeästi hymyillen.
- Tottakai Cross. Kerro vain, mitä sinulla on mielen päällä. Me kuuntelemme.

Tesshin naurahti vähän kuunnellen Beniä, myös sille, kun tanskandoggi tuuppasi Weedin päätä. Voisi sanoa, että matkasta tulisi varmasti ratkiriemukas ja varsin mielenkiintoinen.
- Kyllä varmasti uskon, että Weed tulee yllättämään minut ja Crossin matkan aikana. Onhan hän kuitenkin yhtä sinnikäs, kuin isänsä.
Sivusilmällä uroksen katse kävi tiikeriraitaisessa pennussa ja iski hieman huvittunut ilme kasvoillaan silmää Weedille.
- Tästä matkasta tulee varmasti melko mukavaa..

Ben keskittyi niin paljon weedeen et ei edes huomannut tai kuullun crossin pyyntöä giniltä.
Cross taas nyökkäsi kaksikolle ja siirtyi hiukan kauemmaksi varmistakseen ettei varmasti ben kuullut mitä oli sanomassa. Myöhemmin kertois kyllä saman tesshinille kun kolmikko olis matkalla, mutta nyt cross halusi varmistaa että gin varmasti saa tietää asioita benistä ja miksi on huolissaan eroomisesta. Kun kaksikko olisi tullut crossin luo tämä vasta tuolloin alkoi puhua.
- hoidan mielelläni poikaanne ja katson että matka menee hyvin, mutta pyydän katsokaa benin perään tämä alkaa vanheta jo silmissään. Enkä tarkoita katsetta vaan muistia benillä on alkanut muisti välillä temppuilla se ei ole nyt vielä missään pahassa vaiheessa kun muistaa sinun gin matkat noinkin hyvin. Oon monesti eksyttänyt benin koska tämä lähtee helposti hirtoilemaan unohtaen mitä oli tekemässä. Olisin tyytyväinen jos saatte benin makaa autossa koko matkan ajan ettei mitään vahinkoja kävisi.

- Tapaamme kuitenkin kaikki jälleen pian Ohussa, aika menee nopeammin kuin uskommekaan.
Gin lisäsi vielä Sakuralle ennenkuin siirtyi Crossin pyynnöstä vähän sivummalle kuuntelemaan mitä naaraalla oli kerrottavana. Gin ymmärsi hyvin Crossin huolen puolisostaan, Cross oli tottunut olemaan jatkuvasti Benin rinnalla huolehtimassa tästä ja tiesi miten vanhuus vaikutti urokseen. Tiikeriraitainen akita nyökkäsi tyynesti.
- Tietysti, Cross. Pidämme hyvää huolta Benistä, katson meille turvallisen auton matkaa varten.
Akita vakuutti vanhalle toverilleen hymyn kera. Ben oli ollut hänelle aina eräänlainen isä- ja johtajahahmo, eikä tuo seikka ollut muuttunut, vaikka Ohun johtaja olikin paljastunut hänen oikeaksi isäkseen myöhemmin.

- Onko täältä pitkä matka Ohuun?
Weed kysyi katsahtaen kahta muuta urosta uteliaasti. Autolla matka taittuisi varmasti nopeasti, mutta pentua ei haitannut oppia tuntemaan uusia alueita ja lähiseutuja paremmin. Niin se pystyisi liikkumaan myös itsenäisemmin Ohuun päästessään ja vähän kasvaessaan.

Sakura oli siirtynyt myös hivenen sivummalle ja kuunteli, mitä Cross kertoi Benistä. Tuo oli varsin ymmärrettävää, vanhemmalla iällä saattoi käydä vaikka minkälaisia vahinkoja. Naaras uskoi, että hän ja hänen puolisonsa pystyisi pitämään hyvää huolta Benistä.
- Älä huolehdi Cross. Lupaamme pitää hyvää huolta hänestä koko matkan ajan.
Naaras hymyili salukinaaraalle lempeästi.

- On melko pitkä matka, mutta siinä samalla saat tutustua moniin uusiin paikkoihin, mikä ei ole tosiaankaan pahasta. Siinä voit opetella sitä, että pystyt myöhemmin matkustamaan huoletta itse.
Tesshin vastasi hiljaa pennulle hymyillen. Uros uskoi, että Weed pystyisi joskus itsekin matkustamaan yksin.