Saalistaja

Cross nyökkäsi ja huokaisi helpotuksesta, mutta pelko ei lähtenyt. Se tiesi millainen jääräpää ben oli koska hän itsekki ekaytti benin välillä.
- onneks ei oo sitä yhtä tiikeriveljes mukana se tästä vielä puuttuisi. Mutta kiitos kumminki teille kahdelle.

Ben naurahteli.
- muista pentu pysyä mukana lauma saattaa olla aika nopea
Jos tarkkoin kuuntelee ben alkoi puhua monikossa ihan kuin paikalla olisi enemmänki.

Gin naurahti vähän Crossin sanoille ja pudisti päätään, Ben oli eri tavalla jääräpäinen kuin vanha mustatiikeri, joka pistäisi varmaan muille hanttiin kuolemaansa asti, mutta Benillä oli oma arvokkuutensa ja vanhuus korosti sitä, etteivät ajatukset pysyneet ihan koossa. Akita uskoi kuitenkin pärjäävänsä hyvin vanhan uroksen kanssa, mikäli matkaan ei tulisi mitään yllätyksiä, eihän hän kuitenkaan ollut päässyt Ohun ylipäälliköksi pelkällä nätillä naamalla.
- Me pärjäämme, Cross. Olen varma siitä. Oletko sinä varma, että pärjäät pennun ja ninjakoiran vauhdissa? Vielä voit vaihtaa paikkoja kanssani...
Tiikeriraitainen hymyili vinosti, hän tiesi mistä köysistä vetää ja Cross oli varmasti iästään huolimatta yhä valmis ottamaan haasteen vastaan ja näyttämään mihin pystyi. Samalla hän saisi salukin ajatukset pois Benistä huolehtimisesta.

- Minä yritän, setä.
Weed vastasi hymyillen takaisin vanhalle urokselle. Sille käsitys normaalista oli vielä niin heittelevä kuten pennuilla yleensä, että se ei ymmärtänyt ristiriitaa Benin puheessa. Lisäksi Weed oli varma etteivät Tesshin ja Cross jättäisi sitä jälkeen, vaikka se ei jaksaisikaan liikkua yhtä pitkiä matkoja kuin aikuiset koirat. Tiikeriraita oli kuitenkin kaikesta huolimatta perinyt hyvät geenit ja sillä oli luonnostaan voimakkaat jalat ja ketterät liikkeet. Matka kuulosti jo paljon houkuttavammalta eikä Weed enää arastellut emostaan eroamista niin kovasti.

"Gin.."
Naaras kuunteli hiljaa rakkaansa ehdotusta vaihdosta, jos vain Cross olisi halunnut vielä vaihtaa paikkoja, kun siihen oli tilaisuus. Sakura kuitenkin uskoi, että Cross tulisi varmasti pysymään hänen poikansa ja Tesshinin perässä, olisihan nuo kaksi pitämässä huolta sillä aikaa salukinaaraasta, kun hän, Gin ja Ben matkaisivat taas autokyytillä Ohuun.

- Muista Ben, että meitä täällä on vain kuusi. Me jakaudumme kahteen kolmen koiran ryhmään.
Tesshin muistutti tanskandoggivanhusta hivenen hymyillen ja naurahtaen.
- Minä, Cross ja Weed pärjäämme varmasti kolmestaan, me pidämme toisistamme huolta.
Uros luotti siihen, että matka sujuisi varmasti jokseenkin ongelmitta. Jos ongelmia tulisi matkan aikana eteen, niistä koitettaisiin selviytyä yhdessä jollakin keinolla.

cross ei vastannut hetkeen mitään se vilkaisi beniä ja sit weediä miettien mielessään hetken kunnes kuulin ginin haasteen. salukinaaras käänsi lopulta katseen giniä päin murahtaen isosti ja hiukan tuupaten akitaa.
- ketäs sä luulet olevasi? olen vanha mutta en semmonen miltä näytän.
cross käänsi viimeisen kanseensa sakuraan.
- sakura mukaaa nähdä että palaat kotiin vihdoin minä jos kuka saan kyllä pitää miehet kurissa joten pidä sinä myös nämä kaksi olet vahva nainen joten luotan sinuun.
Lopuksi cross kääntyi selkä kaksikkoa pin ja tallusteli kolmikon luokse.

ennen crossin paluuta ben oli hymähtänyt ja mielesään naureskellun itselleen mutta havahtui crossin ääneen.
- aika mennä pojat meillä on pitempi matka kuin näillä kolmella parempi kiirehtiä jos aijomme yllättää kolmikon.

Gin nauroi hieman vastaukseksi salukille, hän arvasi, että tuolla oli yhä itsepäisyyttä jäljellä kuten ennen vanhaan. Todellisuudessa uros ei olisi tosissaan nälvinyt muita, erityisestikään Crossia, joka oli paljon kovapäisempi kuin yksikään hänen tuntemansa naaras, mutta salli leikkimielisen nälvimisen vanhojen ystävien kesken. Nuorempana Gin olisi pelännyt saavansa selkäänsä sellaisesta, mutta no... seura tekee kaltaisekseen. Tiikeriraitainen suoristautui ja katsahti puolisoaan kiehnäisten päällään tuon päätä.
- Jaksatko jo kävellä? Lähimmälle tielle on matkaa.

Crossin palatessa muiden luokse Weed ponnahti ylös kuin olisi odottanut käskyä lähteä jo pidempään. Sitä odottivat seikkailut matkalla Ohuun eikä se olisi malttanut istua paikallaan enää hetkeäkään pidempään.

Sakura naurahti hieman sille, mitä Cross oli vastannut Ginille ja nyökkäsi sen jälkeen salukinaaraalle, kun toinen puhui hänelle. Naaras tunsi rakkaansa kiehnäyksen ja katsoi toiseen rusehtavilla silmillään.
- Kyllä minä jaksan kävellä. Ei minulla hirveän huono olo ole.
Sakura jaksaisi matkustaa tällä hetkellä Ohuun ihan mainiosti.

- Meidän on aika tosiaan lähdettävä, liittyhän sinä Ben myös jo Ginin että Sakuran matkaseuraan. Me kaikki kohtaamme sitten jälleen Ohussa.
Tesshinin katse kävi nopeasti kaikissa, varsinkin Ginissä.
- Olkaa varovaisia matkan aikana ylipäällikkö.
Tuon katse kävi vielä yhden kerran Crossissa ja lopulta vielä myös Weedissä, joka näytti jo todella innokkaalta lähteä matkalle kokemaan seikkailuja, uros hymähti.
- Cross, Weed, eiköhän mennä kohti Ohua! Matkaan!
Shinobiuros antoi ikäänkuin käskyn, ulvonta vielä ja lähti kunnon juoksuun, odottaen Crossia että Weediä mukaansa.

cross kävi benin luona naaras painoi päänsä benin niskalle ja kuiskaten tälle turvallista matkaa ja kenen kanssa ben olisi kulkemassa. Ben vain nyökkäsi crossille ja tallusteli ginin luokse. cross vilkaisi vielä sakuraa ja giniä nyökäten kaksikolle vielä cross huolehtisi kyllä pennusta aivan kuten giniä aikanaan. cros lähti lopulta tesshinin perään huutaen tälle

- hei kuules nuorukainen älä leiki johtajaa!

- Te myös, Tesshin.
Gin vastasi ja nyökkäsi ninjakoiralle rauhallisesti, sekä Sakuran että Benin kunnon huomioon ottaen matkasta maantielle tulisi hidas, mikä ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, koska se myös tarkoittaisi sitä, että akita pystyi katsomaan molempien perään samaan aikaan.
- Tulkaahan, Sakura ja Ben.
Tiikeriraitainen nousi ylös ensimmäisen joukon lähdettyä matkaan ja odotti matkaseuraansa tyynesti lähtiessään kohta kävelemään tiettyyn suuntaan ja pitäen silmällä erityisesti vanhaa urosta.

Weed vilkaisi viimeisen kerran vielä vanhempiaan, kunnes sille tuli kiire lähteä Tesshinin ja Crossin perään. Mennessään se kuitenkin vielä huusi äidilleen ja isälleen:
- Nähdään Ohussa!
Tiikeriraitaisen ei kestänyt kauaa saada kahta muuta kiinni juoksemalla, mutta sen jälkeen se hidasti taas vauhtiaan, jotta jaksaisi hyvin loppumatkankin. Kolme muuta koiraa katosivat vähitellen kaukaisuuteen, Weed ei katsonut kertaakaan peräänsä sillä tiesi, että se tekisi lähdöstä vielä vaikeampaa.

- Tullaan.
Sakura vastasi ja katsoi hetken taakseen, huomaten kolmikon häviten vähitellen.
"Onnea poikani, nähdään Ohussa..."
Tuon jälkeen naaras alkoi seuraamaan Giniä, kulkien eteenpäin mahdollisimman rauhallisilla askelmilla.

Tesshin päästi pienen naurun tirskahduksen ja jatkoi tyynesti matkaansa Cross ja Weed mukanaan. Nuo olisivat todennäköisimmin uudella alueella ennenpitkää, kunhan nuo muistaisivat levätä välillä tarpeidensa mukaan.

//Tesshin, Cross ja Weed voisivat pikkuhiljaa siirtyä ihan uudelle alueelle täältä Pohjois-Alpeilta

Ben pysähtyi ja vilkaisi taakseen vaikka ei kuulut mitään se kääntyi lopulta kokonaan tesshinin ja crossin meno suuntaan.
- tuo teijän pentu muistuttaa liikaa sinua gin en tiedä oonko huolissani vai iloinen mut jokin tuossa pennussa kiinostaa samallailla kuin sinua mutta ehkä hitusen enemmän jokin vaistossani sanoo jotain mutta en ole varma mitä.
ben pysyi hetken hiljaa kunnes ravisteli päätään ja palasi sakuran ja ginin luo.
- näin kun meillä on aikaa sakura varmaanki haluaa kuulla parhaimmat ja noloimmat asiat miehestäsi kun tuo olli pentu tai varsinki millainen oli kun tapasi sinut

// vois hyvin jos vaikka anttu tekee? voois jatkaa kato samalla järjestyksellä. ja nämä kolmikko ehkä myöhemmin mukaan?

// Sopii, heittelen Weedon suoraan edeltä jo Ohuun asti ja liitetään nämä kolme automatkalaista myöhemmin sinne peliin :> //

Gin nauroi vastaukseksi Benille tyynesti tuon mainitessa miten paljon hänen poikansa muistutti häntä, eikä tuo ollut ihan väärässäkään. Weed muistutti paljon häntä ulkonäkönsä lisäksi myös luonteeltaan, mutta oli selvästi perinyt paljon luonteenpiirteitä myös emoltaan.
- Tiedän mitä tarkoitat, Ben. Toivottavasti hän ei ole kuitenkaan perinyt uhkarohkeuttani ja ole joutumassa ongelmiin kokoajan.
Akita hymyili tyynesti kävellessään hivenen kahden muun vierellä, tarkkaillen selustaa silloin tällöin, mutta ollen yleisesti ottaen hyvin rauhallisin ja luottavaisin mielin matkan suhteen. Jonkin matkan päässä metsästä olisi tie, jolla ihmiset pysähtyivät pidemmillä automatkoilla lepäämään tai lastasivat ja purkivat kuormia. Se olisi hyvä ja turvallinen paikka nousta auton kyytiin.
- Kiitos, Ben. Sinä se osaat tuoda minusta aina parhaat puoleni esiin.
Tiikeriraitainen naurahti, mutta antoi rauhassa Benin kertoa tarinoitaan, sillä se olis hyvää tekemistä ja ajanvietettä vanhalle urokselle. Ainakin Gin kuulisi kokoajan missä tanskandoggi menisi ja ehkä hänen puolisonsakin nauttisi matkasta kuunnellessaan hänen hölmöilyjään.

// Muoks: Täältä löytyy~ //

Sakura nauroi myös kuunnellessaan jonkin aikaa kaksikon keskustelua, tämän tyyppinen keskustelu oli tosiaan hyvää sekä hauskaa ajanvietettä. Lopulta naaras avaisi myöskin suunsa hetken hiljaisuutensa jälkeen.
- Voisi luulla, että se poika on perinyt aikalailla sinun uhkarohkeutesi rakas.
Kishu naurahti ja tuon katse kävi Benissä.
- Kerro toki vain Ben kaikki hyvät jutut rakkaastani, kun hän oli vielä pentu. Ja sen, että millainen hän oli, kun tapasi minut ensimmäistä kertaa.
Sakura saattoi kävellessään kuulla jonkun matkan päässä auton ääniä.

Ben oli aloittamassa tarinoiden kertomista kunnes hätkähti myös auton ääneen.
- aika nousta kyytiin?
Miekkonen pystyi helposti haista bensiinin ja kaasun hajun mikä autoista lähti. Se oli valmis hyppäämään auton kyytiin heti kun gin vaan käskisi

Gin käänsi vähän korviaan ja kuunteli ääniä hetken, kunnes jatkoi taas tyynesti matkaansa odottaen muita.
- Vielä vähän matkaa.
Ei kestänyt enää pitkään, kun he saapuivat metsän reunaan. Kuten akita oli ajatellutkin, kesän ansiosta matkailijoita ja turisteja oli paljon liikkeellä ja levähdyspaikka oli täynnä väkeä heidän onnekseen. Tiikeriraitainen kävi katseellaan läpi autoja, kunnes se huomasi lavallisen auton, jonka kuorma näytti vajaalta ja se oli peitetty osittain kankaalla, kaiken lisäksi kuljettajaa ei näkynyt missään, se oli otollinen tilaisuus heille. Gin käveli edeltä auton vierelle ja nyökkäsi sitä kohti.
- Sitten vain kyytiin. Tämä lava on melko korkealla, mutta auton perässä on askelma, joka helpottaa vähän.
Akita osoitti sanansa lähinnä Benille ja odotti kahden muun nousevan edeltä auton kyytiin.

Sakura seurasi koko matkan Giniä suoraan lavallisen auton luo, naaras pääsisi lepäämään kohta kyytiin päästyään. Tämä nyökkäsi ja kiipesi omilla voimillaan vaivatta auton kyytiin askelmaa apunaan käyttäen, mennen pienen kangaskerroksen läpi samalla. Auton kyytiin päästyään Sakura katsoi sopivan paikan, missä levätä, käyden makaamaan, jääden sitten odottelemaan muita kyytiin.

ben seurasi tarkasti ginin ohjeita ja toimi tämän mukaisesti. vaikka uros oli sokea se li tottunut hankaliin tilanteisiin joten lavalle loikkaaminen ei ollut mikään iso este tanskandogille. ben loikkasi tottakai askelmia käyttäen kyytiin ja asettui itsekki makamaan.
- vihdoin saa ottaa rennosti. niin sakura ..
ben alkoi välittömästi kertoa kaiken laista noloa ginistä. se ei ollut mikään ilkeyksien takia vaan ystävällisen dissailun merkein. benille gin oli erittäin tärkeä ja juuri siksi tämä koki hyväksyttävästi kiusata ja nolostuttaa vanhaa ystävää.

Gin seurasi kahden muun jäljessä auton lavalle ja asettui makaamaan muiden viereen. Hän ei uskonut Benin päättävän äkisti lähteä lava-auton kyydistä seikkailemaan, mutta pysytteli kaikesta huolimatta varoiksi valppaana ja kuunteli vanhan ystävänsä kertomia muistoja heidän yhteisestä ajastaan silloin, kun Gin oli vielä nuori. Akita nauroi ja hymyili välillä tarinoita kuunnellessaan, eikä selvästikään pahastunut loppujen lopuksi ystävänsä kiusoittelusta. Vaikka Gin olikin aikuistunut jo nuorena, oli hänelle silti sattunut paljon ajan saatossa ja useimmiten hän ei vain osannut pitää suutaan kiinni tai olla puuttumatta muiden asioihin. Puhuminen vanhoista ajoista sai kieltämättä ikävöimään niitä vähän. Tiikeriraitainen havahtui hetkeksi auton moottorin käynnistyessä ja sen lähtiessä liikkeelle.

Sakura nyökkäsi vähitellen Benin kertomille jutuille nauraen välillä. Naaras sai kuulla, minkälainen Gin oli nuorempana ja sen, että millaisia seikkailuja tuo oikein koki. Kishu nojautui samalla rakastaan vasten ja kuuli myös, miten auto oli lähtenyt vähitellen liikkeelle.

Ben jatkoi tarinoiden kertomista kunnes taas pysähtyi äkillisesti kuullen moottorien käynnistyvän ja että kroppa alkoi täristä auton mukana. Ben nousi ylös ja lähti tallustelee auton reunaa.
- ollaanko cross autossa?
Vanhus oli unohtanut että oma naaras oli lähtenyt jalan ja että olisi ollut ginin tai sakuran luona. Vanhus istahti alas ja laski pään myös.
- milloinkohan nään ginin. Se pölvästi varmaan tajuaa kuntoni jo heti ulkoisesti.

... Tai sitten ei. Gin nosti vähän korviaan ja seurasi katseellaan koiravanhusta valpastuneena tämän lähtiessä vähän liikkeelle. Pienikin herpaantuminen sai Benin muistin pätkimään, mutta suojatun lava-auton pitäisi olla suhteellisen turvallinen myös huonomuistiselle urokselle. Kaikesta huolimatta Gin ei päästänyt vanhaa urosta silmistään ja tarkkaili ettei tämä mennyt liian lähelle auton takareunaa.
- Olen tässä, Ben. Olemme autossa matkalla takaisin Ohuun, Cross meni jo edeltä.

Sakura nosti vähän katsettaan tanskandogin suuntaan. Naaras osasi arvata, että Benin perään jouduttaisiin vielä vähän katsomaan.
- Sinä näet Crossin sitten vasta, kun olemme saapuneet Ohuun Ben. Myös minä, Sakura olen tässä.

Ben hiljeni hetkeksi sillä siitä on aikaa kun hän oli erosaa crossista mutta teko naurua alkoi kuulla vanhus tallusteli takaisin auton perälle.
- taidan olla todella väsynyt ei tässä muuta.
Kun ben pääsi makamaan tämä sulki silmänsä ja oli hiljaa se ei halunnut näyttää huonoa kuntoaan ginille ja siksi koitti peitellä sitä.

Gin seurasi katseellaan tanskandoggia ja rentoutui jälleen hieman uroksen painaessa maaten auton lavalle. Tiikeriraitaisen korvat painuivat hieman luimuun, sillä se tiesi, että Benillä oli ylpeytensä eikä tuo ollut syyllinen omaan kuntoonsa. Vanhuus tuli heille kaikille ajallaan, mutta hopeanharmaa piti ja pitäisi aina Beniä sinä viisaana ja kunnioitettavan uroona, johon hän tutustui pentuna. Gin pystyi vain kuvittelemaan miltä Crossista mahtoi tuntua, mutta samalla hän yritti olla säälimättä suurenmoista urosta, sillä tiesi ettei Ben ikinä hyväksyisi sääliä muilta. Silti hänen rintaansa riipaisi, koska Gin olisi antanut kaikkensa auttaakseen vanhaa ystäväänsä, mutta tässä hän ei voinut auttaa. Ei hän voinut vanhuutta tai kuolemaa pysäyttää. Surullisista ajatuksistaan huolimatta akita väänsi kasvoilleen rauhallisen hymyn.
- Lepää vain. Kerromme, kun olemme perillä.
Tämän jälkeen tiikeriraitainen katsahti puolisoaan, pystymättä osittain vieläkään täysin uskomaan tuon olevan tosiaan siinä, mutta toivoi vain todella, että jos tämä oli unta, hän ei heräisi siitä ollenkaan.
- Miten voit, Sakura?

Naaraan katse suuntautui vähitellen armaaseensa kuullessaan kysymyksen. Sakura tajusi koko ajan, että hänen puolisonsa oli oikeasti hänen vierellään, jonka syystä tämä myös hymyili vähän ja heilutti häntäänsä.
- Voin ihan hyvin rakas. Vaikka minulla onkin hieman heikko olo ja nälättää, mutta muuten olen ihan kunnossa.
Kishunaaras painoi kevyesti päänsä Ginin leukaa vasten lopulta rohkaisevasti.
- Näin äsken, kuinka huolissaan olet oikeasti Benistä. Hän on kunnon uros ja rehti myöskin sekä viisas. Haluaisit auttaa häntä, mutta Ben pärjää kyllä, luota siihen. Hän on sinun tosi vanha ystäväsi, jota kunnioitat suuresti.

Ben vaa jatkoi makoilua ja esitti nukkuvansa vaikka oikeasti miekkonen oli herwillä ja ikään kuin salaa kuuntelisi kaksikon puhetta.