Saalistaja

Pohjois-Alpeilla päivä oli kääntymässä iltaan, auringon suodessa vielä viimeisiä säteitään viilensi pohjoisesta tuleva kevyt tuuli auringon lämmittämää maata ja taivutteli ruohonkorsia mennessään. Illan mukanaan tuoma viileys sai niin saaliit kuin pedotkin liikkeelle, moni eläin oli odottanut paahtavan kuuman päivän päättymistä. Pitkin Pohjois-Alppeja virtasi pieniä puroja, joihin pienemmät eläimet suuntasivat juomaan ja vilvoittelemaan. Suojaisassa paikassa muutaman kiven takana, puron paksuimmassa kohdassa vilvotteli vedessä muutama lintu, jotka eivät lainkaan pistäneet merkille, että niitä tarkkailtiin. Läheisen puun takaa niitä lähestyi hitaasti, ääneti ja kyyryyn pienen vartalonsa maata vasten painanut hopeaturkki, jonka katse oli naulittu sen tulevaan päivälliseen. Askel aina toinen toistaan varovaisemmin lintuja lähestyen Weed nuolaisi huuliaan malttaen tuskin odottaa pääsevänsä syömään ensimmäistä kertaa koko päivänä. Pohjois-Alppien maastossa oli hyvin saaliseläimiä, mutta pienemmät jyrsijät ja linnut olivat niin vikkeliä jaloistaan, että oli toisinaan tuurista kiinni saiko syödäkseen. Pienet eläimet riittivät hyvin pennulle, mutta ne täyttivät juuri ollenkaan aikuisen emon vatsaa. Mutta Weedin emo ei olisi koskaan tohtinut valittaa, hän pisti pentunsa aina etusijalle. Ajatuksissaan tiikeriraita teki aloittelijan virheen, hän ei huomioinut ympäristöä ja astui kuivuneen lehden päälle, jonka aiheuttama rapina herätti lintujen huomion. Pentu ponnisti maasta vauhtia ja loikkasi kohti, mutta hänet oli jo huomattu ja linnut pyrähtivät lentoon viime sekunneilla. Weedin hampaat nappasivat kiinni vain sulista, jotka jäivät leijailemaan pennun ympärille lintujen ollessa jo tiessään.
- Pahus.

Tesshin oli astunut hiljalleen Pohjois-Alpeille,uros halusi jättää kotinsa Kogan hetkeksi taakseen.
"Hmm..?"
Tämä kuuli siipien havinaa,jolloin uros nappasi yhden linnun hampaisiinsa.
"Kuin tilauksesta tuli kohti.."
Sitten uros kuuli pennun äänen ja suuntasi ääntä kohti,Tesshin pysähtyi vähän matkan päähän hopeaturkkisesta pennusta.
"Tuo pentu.."

Weed manasi mielessään huonoa onneaan ja mietti pitäisikö hänen yrittää uudelleen myöhemmin vai vaihtaa paikkaa. Lammelta saattaisi saada kaloja hieman paremmin näin illan suussa, päivällä niitä ei näkynyt lammen pinnassa. Purossa kulki toisinaan vain syötäväksi kelvottomia pienen pieniä kaloja, joista ei ollut täyttämään pennun vatsaa edes väliaikaisesti. Mietteissään ollessaan hopeaturkki pisti kuitenkin merkille oudon äänen, yksi linnuista tuntui kahistelevan siipiään vielä hetken lentoon nousemisen jälkeen, ihan kuin se olisi jäänyt johonkin kiinni. Pennun nostaessa katseensa kohti ääntä tämä huomasi suuremman koiraeläimen - tai ainakin Weed arveli vahvasti toisen olevan koira. Hän ei ollut vain koskaan nähnyt koiralla tuollaista... harjasta?
// Mi- Missä välissä se oikein nappasi tuon linnun? En edes kuullut sitä, kunnes näin sen. Tuon koiran täytyy olla todella taitava metsästäjä. //
Hopeaturkki huomasi jääneensä tuijottamaan epäkohteliaasti vierasta, joku toinen koira olisi voinut hermostua siitä. Kaikki alueen koirat eivät olleet mukavia.

Kogaurosta ei hermostuttanut,että pentu tuijotti tätä.
- Ei sinun tarvitse pentu hyvä katsella minua noin epäkohteliaasti,olen vain ystävä.
Hän laski linnun nuorukaisen eteen ja tuijotti toista hetken.
"Voisiko hän olla..?"
- Pentu..onko sinulla nimeä..? Sattuuko sinulla olemaan Sakura nimistä emoa?
Uros kyseli tyyni,mutta ystävällinen ilme kasvoillaan.
- Saat minulta tuon linnun,jos tarvitset ruokaa..

Weed säpsähti pienesti vieraan koiran sanoja, pieni puna nousi sen poskille silkasta häpeästä ja korvat tipahtivat hieman luimuun.
- Anteeksi, setä. Oli epäkohteliasta tuijottaa, en vain ole koskaan nähnyt samanlaista koiraa.
Tiikeriraitainen sanoi kohteliaasti hieman päällään kumartaen harjakkaalle urokselle. Katse käväisi hieman kysyvästi uroksen laskemassa linnussa, eikö toisella ollutkaan nälkä?
- Nimeni on Weed. Mistä te tunnette äitini?
Harmaaturkin kasvoilla kävi pieni epävarmuus, Tesshin vaikutti kyllä todella ystävälliseltä uroolta, mutta hänen emonsa ei ollut maininnut, että joku etsisi häntä tai joku olisi tulossa käymään. Totta puhuen he olivat olleet kahdestaan siitä lähtien, kun Weed oli ollut pieni. Hän ei halunnut vihamielisiä koiria heikossa kunnossa olevan emonsa luokse, hänestä ei ehkä olisi suojelemaan äitiään.
- Oikeasti? Saisinko ottaa sen? Olette kovin ystävällinen.
Weedin suupielillä käväisi kiitollinen hymy, Tesshin oli selvästi juuri pelastanut hänen päivänsä.

- Ei mitään, moni koira tuijottaa minua oudoksuvasti ulkonäköni vuoksi. Ja tottakai saat ottaa saaliin,se on juurikin sinulle,minä en tarvitse sitä.
Tesshinin harjas päässä liehui pienen tuulen mukana. Tämä mietti hetken ja tarkoin mitä suustaan päästäisi,uros ei halunnut pelotella pentua liikaa.
- Tiedätkö kuka isäsi on? Onko äitisi puhununut yhtään hänestä? Nimittäin tunnen isäsi ja äitisi todella hyvin.
"Hän on tosiaan Ginin ja Sakuran poika.."
- Silloin,kun emosi odotti sinua ja veljiäsi,pidin emostasi huolta,kunnes annoin äitisi ystäväni vastuulle huolehtia hänestä. Kävikin sitten niin, että ystäväni kadotti emosi ja tuli siitä kertomaan minulle,jatkaen yhä emosi etsimistä,myös isäsi etsii äitiäsi nykyään.
Tämä henkäisi syvään,kunnes jatkoi puhumista ja esitteli itsensä.
- Nimeni on Tesshin,satun olemaan Kogan ninjakoira ja Kogakoirien nykyinen johtaja,isäsi kasvatti minut,kun olin ihan pieni pentu itsekin. Äitisi ei ole tainnut kertoa tätä kaikkea,mitä minä kerron nyt sinulle?

Sana sanalta Weed alkoi varmistua siitä, ettei Tesshin ollut pahoilla aikeilla. Sitä paitsi toinenhan oli antanut hänelle saaliinsa ihan silmän räpäyksessä, useimmat alueen koirat olivat julmia ja itsekkäitä, Weed pystyi kertomaan Tesshinin olevan aivan toista maata.
- Äiti kertoi vain, että isäni on suuri uros, jolla on tärkeä tehtävä. Siksi hän ei ole ehtinyt käydä luonamme, vaikka toivoisin, että hän olisi. Äiti on nykyään aina väsynyt, ehkä isän näkeminen piristäisi häntä.
Tiikeriraidan huulilla käväisi toiveikas hymy. Vaikka hän oli nälkäinen hän ei koskenut Tesshinin jättämään lintuun. Hän halusi antaa emonsa syödä siitä ensin, ehkä se auttaisi Sakuraa vahvistumaan. Weed kuunteli tarkkaavaisesti mitä kogan ninjakoira kertoi hänelle, siinä oli paljon sulatettavaa, mutta hän varmistui siitä, että Tesshin oli heidän puolellaan ja tunsi paitsi hänen emonsa myös hänen isänsä. Yksi asia kuitenkin kiinnitti hänen huomionsa kaikista eniten. Pienen hetken Weed jopa epäili Tesshinin erehtyneen luulemaan hänen äitiään joksikin toiseksi koiraksi.
- En ole aivan varma puhummeko samasta Sakurasta, minä asun yksin äitini kanssa.
Tietysti oli mahdollisuus siihen, että muille pennuille olisi käynyt jotain, ehkä ne olivat syntyneet kuolleina tai kuolleet aliravitsemukseen. Weed ei vielä tiennyt emonsa antaneen veljensä Saheijin huostaan.
- Mutta on mukava tavata sinut, Tesshin. On kunnia saada tavata vieraan lauman johtaja. Olen kiitollinen antamastasi linnusta, se auttaa meitä kovasti.

- Voin kertoa lisää isästäsi,legendaarisesta Ginistä,hän on Oun ylipäällikkö,siksi hän on niin kiireinen nykyään. Äitiäsi varmasti piristäisi isäsi näkeminen. Muistutat väritykseltäsi täysin isääsi.
Uros hiljeni hetkeksi aikaa,tuo oli jonkin aikaa halunnut auttaa Weediä.
- En tunne kuin vain yhden Sakuran,joka on Ginin puoliso ja joka kulkiessaan hänen ja monen muun kanssa katosi äkkiarvaamatta juuri,kun odotti pentuja. Äitisihän on ihan vitivalkoinen Kishu? Silloin olen varma,että puhumme samasta naaraasta.
"Sakura on siis todella heikossa kunnossa..."
Harmillinen ilme näkyi tämän kasvoilla,kun oli kuullut,että Sakura oli pahassa kunnossa.
- Muistatko ollenkaan sisariasi? Ja kuten myös on ilo tavata sinut Weed,kunnia tavata itse Ginin poika,voin auttaa teitä vastedeskin,jos vain sinä ja äitisi tarvitsette apua tästä eteenpäinkin.

// En tiennyt, että isäni on johtaja. Onkohan hän hyvä johtaja? //
Weed mietti kuunnellen Tesshinin sanoja. Isällä oli varmasti velvollisuuksia, joita tuon piti hoitaa. Siksi hän oli uskonut Sakuran ystäviensä huomaan, mutta tämä oli kadonnut. Se riitti hänelle ettei isä ollut jättänyt heitä oman onnensa nojaan tahallaan, varsinkin siinä kunnossa, missä Sakura oli.
- Kyllä, luulisin niin.
Pennulla ei ollut aavistustakaan kuinka monta valkeaa Sakura-nimistä koiraa saattoi Japanin alueella olla, mutta jos Tesshin sanoi Weedin muistuttavan aivan isäänsä, täytyi kyse olla oikeasta koirasta.
- En, jos minulla on ollut sisaruksia, en tiedä mitä heille on käynyt. Äiti osaisi varmaankin vastata siihen paremmin.
Tiikeriraitainen vastasi katsahtaen Tesshiniä.
- Äiti kyllä varmasti tarvitsisi apua, hän on ollut heikkona ja väsynyt jo pidempään. Hän tarvitsisi enemmän syötävää kuin minä pystyn metsästämään.
Weedin korvat käväisivät häpeästä hieman luimussa, hänen olisi pitänyt pystyä pitämään emostaan paremmin huolta.

- Sinun täytyisi kysyä äidiltäsi, että onko sinulla sisaruksia ja jos on, niin mitä heille on käynyt. Voin sanoa, että kuulut suureen karhukoirasukuun, isoisäsi oli Oun ihan ensimmäinen ylipäällikkö, josta johtajuus siirtyi myöhemmin isällesi. Myös sukuusi kuuluu eräs erikoishyökkäys, mikä on teidän suvussanne periytyvää, isäsi ja isoisäsi osaavat sen hyökkäyksen.
Tuon jälkeen Tesshin päätti olla kertomatta enempää, ettei Weedin ajatukset menisi sekaisin liikaa.
- Sinun täytyy pyytää äitiäsi kertomaan niitä asioita, joita hän ei ole vielä kertonut sinulle. Ja älä ole huolissasi Weed, jos lupaan auttaa sinua nyt enemmän metsästämään ruokaa teille, niin saanko tavata sitten sinun äitisi?
Irokeesiharjainen koga uros kysyi.

Weed kuunteli Tesshinin sanoja silmät suurina ja pää vähän kallellaan, se ei tainnut ymmärtää puoliakaan siitä mitä toinen selitti hänelle, mutta vaikutti todella siltä, että sen suvulla oli iso asema Oussa. Hopeanharmaa nyökkäsi hitaasti ja ryhdistäytyi sitten taas.
- Minä pyydän. Kiitos avustasi, luulen, että äiti ilahtuisi kovasti vanhan ystävänsä tapaamisesta.
Tiikeriraitainen väläytti Tesshinille ilahtuneen hymyn ennenkuin nappasi viimein maassa olevan linnun hampaisiinsa.

Tesshin hymyili, kunnes kuuli pienimuotoista ääntä.
- Odota hetkinen..
Uros kävi hetken aikaa syvemmällä metsässä, kunnes tuli lisäsaalis selässään takaisin pennun luo: kolme muhkean kokoista jänistä, jotka ninjakoira oli tappanut nopeasti.
- Tuo lintu ja nämä jänikset riittävätkin varmasti teille kahdelle. Voisimme mennä nyt emosi luo, hän on varmasti nälissään.

Paljon kauempana huonokuntoinen ja vointinen naaras makoili vanhan, hylätyn katoksen alla. Tämän ympärillä oli paljon vanhoja oksennuskasoja, koska naaras oli aliravittu ja ruoka joko meni alas tai tuli oksennuksena ulos.
"Poikani..hän on ollut kauan poissa.."
Sakura harmitteli yhä sitä, että hänen poikansa Weed, jonka kanssa tämä oli jäänyt kahdestaan, huolehti hänestä. Naaraalle oli kuitenkin tärkeää, ettei tämän tarvinnut olla yksin. Kishu yritti nousta istumaan, mutta heikon kuntonsa vuoksi kaatui takaisin kyljelleen. Tuon poskia pitkin valui kyyneleet, kun hänen armaansa tuli hiljattain mieleen.
"G-Gin.."

Weed seurasi uteliaana Tesshiniä katseellaan ninjakoiran kadotessa hetkeksi ja palaten sitten takaisin jänisten kanssa. Hemmetti, hyvä jos hän sai edes yhtä kiinni! Tesshin oli selvästi kokenut ja taitava, hän voisi oppia vanhemmalta uroolta vielä paljon.
- Kiitos Tesshin, äiti varmasti odottaa jo. Tänne päin.
Hopeaturkkinen opasti edeltä, kiiveten tottuneesti rinnettä ylös ja tiettyä polkua pitkin, kunnes kaukaisuudessa näkyi hylätty ihmisten rakennelma. Pieni liikehdintä sen suunnilta oli aina helpotus, koska hän ei uskaltanut poistua normaalisti pitkiä aikoja emonsa viereltä. Jokaisella kerralla pennun rinnassa piili painostava pelko siitä, että jonakin päivänä hänen palatessaan takaisin emo ei ehkä enää heräisikään. Loput askeleet valkean koiran luokse tiikeriraitainen meni puolijuoksua ja laski hampaissaan olleen linnun emonsa viereen.
- Äiti, katso saimme paljon ruokaa. Tesshin halusi auttaa meitä.

Hitaasti kishunaaras nousi makuuasentoon, Sakura katsoi lintua vieressään ja sitten poikaansa.
- Pelkäsin poikani, että sinulle käy vielä jotain. Tesshinkö? Mutta hienoa, että saitte paljonkin ruokaa.
Naaras nuolaisi Weedin poskea ja katse sitten kogaurokseen, jolloin Sakura muisti heti toisen.
- T-Tesshin..Sinäkö?
Sakura muisti, että oli nähnyt Tesshinin viimeksi, kun uros oli pistänyt tämän Smithin huolehdittavaksi naaraan ollessa silloin tiineenä.

Hiljaa uros käveli Weedin perässä, kunnes saapui samaisen rakennelman luo, Tesshin laski jänikset naaraan eteen.
- Haluan auttaa poikaanne ja sinua rouva, Weed kertoi tilanteestanne.
Tämä nosti tuon jälkeen katseensa kohti kishunaarasta, jolloin Tesshin tunnisti tuon heti Ginin puolisoksi.
- S-Sakura...
"Ei epäilystäkään.."

- Ei sinun tarvitse huolehtia minusta äiti, pärjään kyllä. Syö nyt. Varovasti ja pieniä paloja, muistathan?
Weed työnsi lintua lähemmäs emoaan istahtaessaan alas tuon viereen ja hymyili rohkaisevasti. Hän toivoi, että Tesshinin ja ehkä myös isän avulla emo saattaisi palata takaisin voimiinsa ja kävellä täältä vielä omin jaloin pois. Tämä kuunteli kahden koiran keskustelua ja oli viimeistään nyt varma, että nämä tunsivat toisensa, oli siis hyvä päätös tuoda Tesshin tänne. Sakura oli puhunut hänelle Oun laumasta ja vaikka Weed ei sitä ollutkaan osannut yhdistää isänsä laumaksi, hän oli kuullut, että kaikki huolehtivat siellä toisistaan. Jos se auttaisi hänen äitinsä kuntoon, hän olisi kiitollisempi kuin koskaan.
- Tesshin sanoi, että on etsinyt sinua. Ja isä myös.

Sakura nyökkäsi kumartuen vähän ja aloitti syömään varovasti pieniä paloja linnusta. Naaras yritti varoa, ettei ruoka tulisi ulos.
- Etsinyt minua, sinä myös Tesshin? Etsiikö Gin ja Smith minua yhä?

Tesshin oli käynyt makuulle ja tuijotti Weediä sekä Sakuraa vuoronperään.
- Kyllä. Ja kyllä etsivät, kumpikaan heistä eivät ole lakanneet etsimästä sinua sen jälkeen, kun katosit. Jos tahdot, niin voin yrittää auttaa sinua, myös poikaasi, että pääsisitte Ouun. Siellä teistä kummastakin huolehdittaisiin.

- Minä haluaisin kyllä vahvistua, jotta voisin kävellä omin voimin Ouun ja etsiä Ginin sekä kaksi muutakin poikaani. Olisi hienoa, jos auttaisit. Haluan, että Weed näkee isänsä sekä veljensä.
Sakura oksensi hieman ruokailun jälkeen ja katsoi poikaansa.
-  Weed..
Naaras muisti, että ei ollut kertonut pojalleen ihan kaikkea.
- Totuus on rakas poikani, että sinulla on kaksi isoveljeä, Yukimura ja Joe. Joe on väritykseltään samannäköinen kuin sinä ja Yukimura taas on punaruskea-valkoinen väritykseltään. Silloin, kun menin näin huonoon kuntoon, annoin heidät erään Saheiji-nimisen uroskoiran hoiviin. Tosin en tiedä, missä veljesi ovat nyt.

Nälkä veti vähitellen pennun huomion ja se repi itselleen paloja yhdestä jäniksestä samalla, kun kuunteli Tesshinin ja Sakuran keskustelua. Weedin kokoiselle pennulle riitti vähäkin, joten pian se saikin vatsansa täyteen ja nuolaisi huuliaan. Huomio kiinnittyi Sakuraan tämän kertoessa lopuksi Weedin isoveljistä. Oli ymmärrettävää miksei Sakura kertonut muista pennuista ja oli varmasti tuollekin vaikea paikka muistella pois antamiaan pentuja, vaikka vaihtoehtoja ei ollut. Oli hienoa kuulla, että hänellä oli yhden sijaan jopa kaksi isoveljeä, jotka todennäköisesti voivat hyvin tämän Saheijin huostassa. Weed ei malttanut odottaa, että pääsisi tapaamaan isänsä ja sisaruksensa.
- Me voimme varmasti etsiä heidät myöhemmin. Ensin meidän pitää hoitaa sinut kuntoon, äiti.
Tiikeriraitainen sanoi määrätietoisesti ja kävi itsekin makuulle.
- Tiedätkö mistä isä lähti etsimään äitiä, Tesshin? Jos sinä olit näin lähellä, ehkä isäkin on.

- Ymmärrän kyllä..
Sakura hymyili ja painoi päänsä tassujensa väliin.
"Yukimura, Joe, Gin.."
Nyt vasta naaraan ilme näytti hieman alakuloiselta, kieltämättä Yukimurasta ja Joesta luopuminen oli kova pala hänelle, vaikka heikon kuntonsa vuoksi tämän täytyi tehdä mahdollisimman oikea ja järkevä ratkaisu. Pääasia oli, että todennäköisimmin kishun kaksi muutakin pentua olivat kunnossa tuolla jossakin, jolloin tämä keskittyi nyt enemmän paranemiseensa. Kishunaaras kuunteli tarkkaan, mitä tämän poika oli kysynyt Tesshiniltä. Tuo myös sisimmässään oli toivonut, että kogaurokselta kuuluisi kunnon vastaus.

Tesshin mietti hetken melko mietteliäs ilme kasvoillaan.
- Olen kuullut, että isäsi lähti kuulemma etsimään emoasi Hida-vuorilta, joten voisi luulla, että Gin tulee olemaan aikakin lähellä todennäköisesti, koska jos itse olin näinkin lähellä. Tiedän, että se uros ei tule luovuttamaan helpolla etsintöjä, koska hän on ehkä sitkein ja pitkäsisuisin koira, jonka olen kuunaan ikinä tavannut.
Tuo vastasi melko luottavaisesti ja määrätietoisesti. Uroksen luottamus Giniä ja muita Oun sotureita kohtaan oli vähitellen alkanut kasvaa.
"Gin...tiedän, että etsit perhettäsi herkeämättä.."
Tesshin sulki silmänsä hetkeksi, jolloin toisesta paistoi silloin rauhallisuus ja tyyneys.

- Hida-vuoret ovat Etelä-Alpeilla, sieltä on aika pitkä matka tänne.
Hopeanharmaa sanoi katsoessaan kaihoisasti etelän suuntaan, mutta lisäsi sitten, ehkä osittain myös äitiään piristääkseen.
- Mutta jos isä on etsinyt jo kauan, voi olla, että hän on jo todella lähellä. Ehkä me törmäämme häneen vielä ennen Ouun lähtöä.
Weed hymyili toiveikkaana. Se nojasi emoaan vasten ruokailun jälkeen jo vähän unisena, kun sen aistit äkkiä havaitsivat jotakin, mikä sai tiikeriraitaisen vilkaisemaan ympärilleen valpastuneena.
- Tesshin...

Kauempana metsässä liikkui ainakin kolme koiraa, niitä saattoi olla enemmänkin, mutta Weed huomasi vain kolme. Ne kulkivat ääneti ja kyyryssä lähemmäs, tuoreen saaliin veren haju oli houkuttanut ne paikalla, vaikka normaalisti Weed ja Sakura olivat saaneet olla rauhassa katoksen luona. Huomatessaan, että heidät oli huomattu, yksi koirista suoristautui paremmin nähtäville ja puhutteli heitä.
- Hei te siellä! Tämä alue ja sen riista kuuluvat johtajallemme Nerolle, jos ette halua päästä hengestänne luovuttakaa saaliit ja poistukaa.

Naaras oli kuunnellut, mitä hänen poikansa oli sanonut rohkaisevasti.
"Toivottavasti törmäämme Giniin mahdollisimman pian.."
Sakura oli antanut Weedille emon lämpöä, kun pentu oli nojannut hetken ajan tätä vasten. Lopulta tämäkin vaistosi jotakin ja liikutteli korviaan, naaras sattui kuulemaan vieraan äänen ja katsoi heti äänen suuntaan.
- Tuolla...
Se arvasi heti, että ei pystynyt mitenkään puolustautumaan muilta kuntonsa vuoksi.

Tesshin avasi silmänsä ja kääntyi vierasta urosta kohti. Tarpeeksi kauan, kun vieras ärsyttäisi häntä, kogakoira hyökkäisi toisen kimppuun.
"Nero?"
- Teillä ja pomollanne ei taida olla minkäänlaista myötätuntoa pentua ja naarasta kohtaan, joka on sairas? He ovat asustelleet täällä jo jonkun aikaa.. Aika raukkamaista, luuletteko, että me tottelemme teidän pomonne käskyä ja lähdemme luovuttaessamme saaliimme noin vain teille? Enpä usko..
Uros nuolaisi huuliaan ja vaikka näki, että koiria oli useampi, tämä puolustaisi Weediä ja Sakuraa silti. Tesshin otti yhden askeleen rohkeasti urosta kohti.

Weed ryhdistäytyi hieman emonsa vieressä korvat ojennettuna ja keho jännittyneenä. Tesshin olisi sitä paljon kokeneempi taistelija, mutta tiukan paikan tullen tiikeriraitainen puolustaisi kyllä emoaan. Weed ei ollut kuullut Nerosta aikaisemmin, mutta epäili törmänneensä aikaisemminkin tämän laumalaisiin, juuri nämä koirat olivat olleet hänelle ilkeitä ja uhitelleet tai vieneet saaliita, mutta ensimmäistä kertaa ne uhkasivat jonkun henkeä oikeasti.

- Täällä ei ole tilaa eikä ruokaa ylimääräisille. Tottelemme vain Neron määräyksiä.
Vastasi ilmeisimmin ryhmästä vastuussa oleva uros, jonka viereen suoristautui toinen uros.
- Turha sille helttapäälle on puhua, se ei selvästi ymmärrä ennenkuin siltä loppuu henki.
Toinen uros naureskeli astellessaan lähemmäs Tesshiniä. Nyt Weed erotti vieraita koiria olevan jo ainakin viisi. Ilmeisesti Neron laumalaiset olivat tarkistamassa aluetta pienessä ryhmässä.

- Taidatte silti vain kiusata siitä huolimatta muita. Ja anteeksi, tämä helttapää osaa taistella. Kutsukin minua sillä nimellä, niin saat maksaa, kuten muutkin teistä saatte maksaa. Jätätte pennun ja naaraan rauhaan!
Tuolloin Tesshinin katse kävi nopeasti Weedissä.
- Weed, kun kerran olet Ginin poika, tahdon, että puolustat äitiäsi minun rinnallani. Minä pyydän.
Lopulta uros käänsi katseensa tätä kohti tulleeseen urokseen. Tesshin juoksi kohti urosta ja terävät hampaat kohti vieraan uroon kylkeä.

"Te kaksi.."
Juuri hetken päästä naaraan vatsaa kouristi sen verran, että otti muutaman askeleen taaksepäin ja oksensi vasta äsken syömänsä sisällön ulos kokonaan. Sakura tärisi kauttaaltaan, myös jalkojaan myöten.

- Tottakai, Tesshin.
Hopeanharmaa vastasi ja sen huolestunut katse käväisi sen emossa, Weed nousi itse kunnolla ylös ja asettui hieman Tesshinin taakse ja emonsa eteen. Turkki sen niskasta oli pystyssä jännityksestä ja se paljasti vähän hampaitaan vastustajalle. Neron laumalaisia pennun mukaan ottaminen taisteluun vaikutti vain huvittavan. Pienen kokonsa takia tiikeriraitainen vaikutti siltä, että sen saisi puhaltamalla nurin. Tesshinin tehdessä aloittavan siirron, Neron laumalaiset hyökkäsivät kolmen koiran voimin suurimmaksi uhaksi näkemänsä ninjakoiran kimppuun samaan aikaan, kun kaksi koirista lähestyi Weediä ja Sakuraa. Koira, jota Tesshin oli purrut kylkeen kaatui maahan kivusta ulvoen samalla kun kaksi muuta yrittivät saada yliotteen kogasta ja ehkä purra tuota niskasta ja jalasta, mikäli onnistuisivat siinä.

Ensimmäinen kahdesta koirasta hyökkäsi kohti Weediä, mutta ennen kuin se huomasikaan, pentu sen edestä oli jo kadonnut ja koiran hampaat purivat tyhjää. Weed oli loikannut sen alta ja iski hampaansa uroksen häntään, mutta irrotti taas otteensa, kun koira yritti purra sitä. Toinen koirista sai kuitenkin otteen pennun jalasta ja viskasi tuon sivuun. Nyt kahden koiran tähtäimessä oli Sakura, joka olisi niille helppo nakki ollessaan niin heikossa kunnossa. Ensimmäinen koira syöksyi kohti naarasta, mutta sen hampaat eivät koskaan tavoittaneet tuota, sillä juuri sillä hetkellä hopeinen salama erotti Sakuran ja kaksi Neron laumalaista ja lennätti niistä hyökkäämässä olleen uroksen kauemmas. Väliin ilmestynyt uros oli tiikeriraitainen akita, jonka otsaa koristivat kauan sitten taistelusta saadut kolme arpea ja sen järkkymätön katse oli osoitettu Neron laumalaisille, joista yksi, Sakuraa lähimmäksi jäänyt oli jäätynyt paikoilleen.
- Millaiset urokset käyvät naaraan kimppuun? Olette raukkamaisia.

"Weed!!"
Kogauros säpsähti siinä vaiheessa, kun näki, miten tiikeriraitainen pentu oltiin viskastu suoraan sivuun.
- Te alhaiset pirut!
Tesshin suivaantui vielä enemmän ja yritti hieman väistää tätä kohti hyökkäävää kahta koiraa, mutta vaikka tämä olikin tosi nopea, tämä tunsi hiljattain kunnon puremaotteen niskassa sekä takajalassa. Uros murahti.
- Te ja teidän pomonne Nero, olette tosi alhaisia...
Tämä yritti riuhtoa suotta itseään irti koirien hampaista ja huolestui samalla nähdessään Sakuran, joka oli todella pahassa pulassa.
- Sakura!
Tesshin huudahti, mutta yhtäkkiä hopeisen salaman nähdessään koira tunnisti heti, kuka oli tullut paikalle avuksi. Koira, joka oli juurikin kasvattanut tätä, kogauros kutsui tätä aikuista tiikeriraitaa monestikin isoveljekseen.
- G-Gin..
Uros jähmettyi.

- Poikani!
Naaras hätääntyi, kun tuon pentu oltiin huitaistu tieltä, Sakuraa alkoi pelottamaan enemmän siinä vaiheessa, kun näki muutaman koiran Tesshinin kimpussa ja tuon pelko paheni entisestään, kun huomasi, että tämän kimppuun oltiin hyökkäämässä. Kishu makasi kyljellään maassa ja silmät kiinni, varautuen siihen, että kohta hampaat tuntuisi tämän kurkussa. Kuitenkin Sakura avaisi silmiään hieman, kun tutun näköinen tiikeriraitainen akita oli ilmestynyt nartun ja kahden muun väliin.
- Gin...
"S-Se olet tosiaankin sinä.."
Tuo oli iloinen nähtyään armaansa pitkän ajan jälkeen.

Weedin onneksi hän oli täpärästi välttänyt törmäämästä puuhun kovassa vauhdissa ja selvisi lennosta säikähdyksellä. Tiikeriraitainen nousi pian taas jaloilleen iskeäkseen uudelleen emonsa ja tätä uhkaavien koirien väliin, mutta paikalle ilmestynyt akita sai hänet jäätymään paikoilleen yhtälailla kuin myös Neron laumalaiset - eri syystä vain. Weed tajusi pian kuka uros oli ja se sai hänet unohtamaan pieneksi hetkeksi kaiken muun ympärillä olevan.
// I-isä? //

Gin ei suonut katsettaan puolisoonsa, Tesshiniin tai Weediin, vaikka se olisi varmasti halunnut. Sen silmien katse oli naulittu näihin raukkamaisiin, itseään uroksiksi kutsuviin koiriin, jotka kehtasivat ylivoimalla käydä kimppuun, kun paikalla oli huonossa kunnossa oleva narttu ja pentu. Tiikeriraitaisen viiltävä katse sai jokaisen Neron laumalaisen jäätymään hetken ajaksi paikoilleen, jopa ne koirat jotka olivat iskeneet Tesshiniin hampaansa menivät täysin avuttomiksi, ihan kuin ne olisivat unohtaneet miten taistellaan. Mutta se syy, miksi koirat jäätyivät aloilleen ei ollut se, että joku koira oli tullut auttamaan Tesshiniä ja muita, se syy oli, että nämä koirat tunnistivat hetkessä ketä vastaan olivat asettuneet ja pelko kylmäsi niiden mielet. Ginin maine oli kirinyt hänen edelleen, moni miettisi kahdesti ennenkuin paljastaisi hampaansa hänelle.
- Jos taitatte enää karvaakaan näiden koirien turkista vastaatte siitä minulle, ymmärrättekö?
Epävarmuus paistoi koirien kasvoilta, ne vilkuilivat toisiaan ja miettivät mitä vastaisivat tai tekisivät. Ensin yksi koirista irroitti hampaansa Tesshinistä, sitten toinen. Giniä lähinnä ollut koira peruutti muutaman askeleen ja sitten joukkion johtaja puhui, ääni väristen:
- Me... He... Tämä on Neron aluetta. Me tottelemme vain johtajamme määräyksiä.
Gin kohotti kulmaansa katse kohdistettuna puhuneeseen koiraan.
- Käskeekö teidän johtajanne teidän käydä avuttomien kimppuun? Tunnetteko voittavanne jotain sillä, että hyökkäätte sellaisten kimppuun, jotka eivät voi puolustautua? Pyydän teitä miettimään sanojani ja viemään terveiset johtajallenne Oun ylipäälliköltä. Annan teille mahdollisuuden poistua nyt.
Koira-parkoja oli melkein huvittavaa katsoa, ne vilkuilivat toisiaan, kunnes joukon johtaja viimein antoi niille käskyn perääntyä.