Karma

Kyoshirolle ei olisi vaikuttanut olevan kummoinenkaan temppu päästää Terun isää tuskistaan, mutta hän kunnioitti Terun päätöstä ja oli itsekin hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Tappaminen oli äärimmäinen rangaistus, vaikkakin tässä tapauksessa Kyoshiron oli vaikea pitää Terun isän kaltaisia hirviöitä millään tavalla elämänsä ansaineena. Kyo viimeisteli pieksennän iskemällä kaksi kertaa itsensä kokoisen uroksen kovaa vasten puuta. Kuului rasahdus, mutta kishu ei ollut varma kuuluiko se puusta vai toisesta uroksesta. Terun isä kuitenkin oli hengissä eikä pystynyt enää kuin itkemään tuskaansa ja häpeäänsä. Arpiturkki puuskahti ja puhui vielä viimeisen kerran urokselle.
- Muistakin, että olet hengissä nyt vain Terun ansiosta. Ja paina se mieleesi.
Hopeaturkki murisi ennenkuin suoristautui ja katsahti laumalaisiaan kohden.
- Heittäkää se koskeen.

Teru katseli vielä jonkun aikaa pieksentää, kunnes pieksennän lopussa pentu nousi ja asteli hiljaa Kyoshiron vierelle. Tämä halusi nähdä tarkemmin, miten hänen isänsä heitettäisiin virtaavan kosken vietäväksi. Pentu halusi puhua vielä paremmin isoveljensä kanssa vasta sitten, kun koko kohtaus olisi kokonaan ohi.

Terun isä yritti käyttää viimeiset voimansa vastustaakseen hänen heittämistään koskeen, mutta Kyoshiron pieksennän jäljiltä uroksella ei ollut enää voimia. Muutama Kyoshiron lauman vanhemmista uroksista otti yhdessä kiinni Terun isästä ja raahasivat tuon koskeen, jonka mukana uros ajautui vähitellen kauemmas. Kyoshirolle olisi ollut aivan se ja sama, vaikka uros olisikin hukkunut mennessään. Kishu antoi laumalaisilleen käskyn pitää silmällä ettei Terun isä palaisi enää heidän alueelleen ja antoi sen jälkeen näille luvan poistua. Tämän jälkeen arpiturkki käänsi katseensa takaisin Teruun. Kyoshiron turkissa oli hieman verijälkiä, mutta siitä huolimatta se palautui takaisin lempeään ja huolehtivaan rooliinsa isoveljenä sen pedon sijaan, joka oli äsken piessyt aikuisen uroksen.
- Nyt se ei enää vaivaa sua.

- Kiitos.
Pentu huokaisi helpotuksesta, mutta tällä oli sanottavaakin.
- Säästin isäni hengen vain yhden asian vuoksi. Siksi, että minä isken hampaani seuraavan kerran häneen, jos hän ilmestyy vielä. Vaikka teillä olisi tehnyt mieli tappaa hänet nyt. Toivon kuitenkin, että hänestä ei ole enää harmia.
Teru nosti tyynen katseensa veriseen kishuun ja virnisti.
- Taistelit hienosti, vaikka isäni on täysin taistelutaidoton.

- Mustakin on oikein, että sä kostat itse isälles, jos se eksyy näyttämään naamaansa enää täällä tän jälkeen.
Kyoshiro nyökkäsi myöntyen helposti Terun sanoihin. Tietysti niissä rajoissa, että Kyo puuttuisi ehdottomasti taisteluun, jos Terulle meinaisi käydä huonosti. Pennusta ehkä kasvaisi kunnon uros vanhempana, mutta tällä hetkellä Teru oli vielä pentu eikä ehkä pärjäisi isälleen, vaikka tuo olikin pelkkä räsynukke Kyoshiron käsittelyssä.
- Joskus omaa kostonhimoaan ei saa tyydytettyä ellei pääse ite vaikuttamaan siihen.
Hopeaturkki jatkoi, mutta tajutessaan, miten paljon hän viittasi omilla sanoillaan omaan menneisyyteensä ja siihen miten katui yhä sitä ettei ollut itse tappanut omaa isäänsä Kyoshiro vaikeni ja vaihtoi aihetta etteivät hänen ajatuksensa alkaisi harhailla menneessä. Kyo virnisti tyynesti Terun sanoille ja nuoli vähän turkkiaan puhtaaksi.
- Siitä ei ollut vastusta, vähän sääli.

- Haluankin kostaa joskus itse sen hänelle, mitä hän teki minulle. Hän näkisi sitten, etten minä ole enää niin herkkä ja vietävissä, kuin silloin, kun hän hakkasi minua. Siksi haluan tyydyttää vielä joskus kostonhimoni.
Teru nuolaisi suupieliään, katsellen yhä kishua turkinpuhdistuspuuhissaan. Pentu oppisi kaikenlaista laumassa, jotta tuosta tulisi varmasti kunnon uros.
- Isäni on totta puhuakseni todella heikko taistelija, hän ei osaa taistella lainkaan, jonka takia hän jäi helposti sinun riepoteltavaksi.

- Juuri niin, Teru. Sellaiset aikuiset oikein kerjäävät, että niitä kohdellaan samalla tavalla kuin miten ne kohtelevat omia pentujaan.
Arpiturkki nyökkäsi ja kuunteli pennun sanoja. Se tunsi täysin Terun katkeran kuvan maailmasta ja yritti parhaansa mukaan saada siitä voiman kipinän jokaiselle suojatilleen. Viha ja katkeruus olivat sellaisia tunteita, jotka saivat yrittämään kovemmin ja kasvamaan muista riippumattomiksi, vaikkakin Kyoshiron laumassa kaikki pitivätkin huolta toisistaan. Kyolle anteeksianto ja armo oli vieras käsitys, mitä tuli Terun ja monen muun pennun kaltaisiin vanhempiin, jotka kohtelivat pentujaan kaltoin.
- Heikot urokset eivät osaa taistella reilusti, siksi ne satuttavat pienempiään.

- Totta.
Pentu oli hetken aikaa hiljaa ja mietti hopeaturkin sanoja. Jokainen sana, mitä uros oli tälle puhunut, oli täyttä totta.
- Mitä me teemme nyt?

Kyo nuolaisi huuliaan ja mietti hetken, katsahtaen sitten pentua.
- No sinähän halusit oppia taistelemaan, vieläkö uskallat haastaa minut äskeisen jälkeen?
Hopeaturkki virnisti tyynesti istahtaessaan alas Terun viereen.