Taistelu aukealla metsällä (John vs. Akame)

Akame oli vähällä irroittaa Johnista vihlaisevan kivun takia kylkensä osuessa puuhun, mutta sai kuin saikin pidettyä melkeinpä viimeisillä voimillaan kiinni hampaillaan saksanpaimenkoirasta ja asetti takajalkansa puuta vasten, koittaen siten potkaista puusta vauhtia horjuttaakseen Johnin tasapainoa. Kumpikin alkoi kuitenkin olla jo kamppailun jäljiltä aika lopussa, joten Akamekaan ei saanut käytettyä enää täysiä voimiaan liikkeissään.

- Olet sinä kyllä edelleenkin sitkeä tapaus näin vanhalla iällä.
Tuossa vaiheessa sakemanniuroksen tasapaino horjahti ja tuo kaatua mätkähti uudelleen maahan kyljelteen, tuntien yhä Akamen hampaat tämän kurkulla. John yritti nousta ylös, mutta uros oli kuluttanut voimiaan sen verran, että nouseminen oli jo täysin mahdotonta tälle.
- H-hyvä on. Sinä voitit.
Tätä ei paljoa häviäminen haitannut, olihan tämä mittelö melko tasainen.

Akame naurahti ja päästi irti Johnin kaulasta huuliaan nuolaisten ja kaatui sitten kyljelleen ystävänsä viereen lepuuttamaan kamppailusta uupunutta kehoaan. Voitto oli sille suuri kunnia, mutta vanhuus saisi kishunkin aikanaan ja se alkoi jo tuntua lihaksissa. Totta puhuen Akame oli Johnin tapaan ollut aivan äärirajoilla eikä olisi varmaankaan jaksanut enää hetkeäkään pidempään. Ei siis mikään murskavoitto, mutta John tarjosi vanhalle Igan shinobille arvoisensa vastuksen eikä Akame katsoisi urosta alaspäin tästä huolimatta koskaan. John oli armoton ja vahva taistelija, sakemannia ei moni voittaisi.
- Temperamenttisi on yhä heikkoutesi, ystävä hyvä. Viha estää näkemästä ja toimimasta selkeästi.

John hymähti ystävänsä lauseelle, venytellen samalla koipiaan kyljellään maaten, jotka hieman naksuivat. Sakemanni arvosti Akamea kunnon taistelijana, sekä ystävänä, joka osasi antaa tälle välillä hyviäkin neuvoja. Mielellään tämä voisi otella joskus toistekin kishu-uroksen kanssa.
- Hmm, ehkä olen vielä liian äkkipikainen ja en ajattele järkevästi. Mutta silti tarjosit tosi hyvän vastuksen minulle, kiitos ystäväni.
Myös John ei katsoisi koskaan ystäväänsä alaspäin, oli tilanne sitten mikä tahansa.

Akame sai vähitellen hengityksensä tasaantumaan ja kierähti vatsalleen. Taistelun aiheuttama rasitus tuntui vielä sen lihaksissa, mutta se palautuisi pian entiselleen. Kishu puhdisti tyynesti kylkeensä tullutta haavaa estääkseen sen tulehtumisen ja kuunteli Johnin sanoja hymyillen rauhallisesti.
- Sinä myös, John. Jos olisit jaksanut hetken pidempään olisit voittanut minut.

- Noh, mutta jaksoin loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka en yhtä pitkään, kuin sinä. Olemme tasaväkisiä, joten emme ihan turhaan ole upseereita.
John nousi lopulta vatsalleen makuulle ja puhdisti haavaansa takajalassaan, oman kaulansa haavoja tuo ei pystynyt kunnolla puhdistamaan, koska ei ihan ylettynyt niihin. Myös sakemannin hengitys alkoi vähitellen tasaantumaan.

- Luulen, että ensi kerralla voitat jo minut.
Akame ravisti vähän taistelussa pölyiseksi mennyttä vaaleaa turkkiaan. Hän ei lausunut sanoja vain Johnin häviämistä piristääkseen vaan vaikutti olevan tosissaan. Olivat he miten nuorekkaita tahansa ikä alkaisi painaa heitä ennemmin tai myöhemmin ja se alkoi näkyä jo jaksamisessa.

- Niin, kyllä ehkä ensi kerralla asiat ovat toisin, jos hillitsen hieman itseäni ensi kerralla.
John oli ilmeisesti täysin samaa mieltä, kuin ystävänsä. Jos hän osaisi hillitä itseään, voitto olisi seuraavalla kerralla täysin varma, myös tämäkin puisteli hieman turkkiaan puhtaaksi pölystä.

- Olet taitava taistelija, John. Olet ansainnut upseerin paikkasi, vaikka et voittanutkaan tällä kertaa.
Akame ei halunnut Johnin epäilevän taitojaan, vaikka tämä olikin hyvin kilpailuhenkinen. Heillä oli loppujen lopuksi hyvin erilaiset lähtökohdat ja Akamea oltiin koulittu Igan shinobiksi koko sen elinikä. Taistelu oli sillä veressä. Kishu katsahti ympärilleen ja käänsi katseensa takaisin ystäväänsä.
- Sain tiedon, että Sakura ja yksi Ginin pojista olisi löytynyt ja he ovat matkalla Ohuun parhaillaan. Kahden muun sijainti pitäisi vielä selvittää. Kun Gin ei ole Ohussa, toisen meistä pitäisi pitää Ohua silmällä sillä aikaa. On ollut pitkään rauhallista, se voi enteillä pahaa.

- Niin, totta. Sakura..Hän olikin pitkän aikaa kadoksissa, hyvä, että hän ja yksi pennuista on löytynyt ja että he ovat menossa Ohuun, vaikka kaksi muuta on kadoksissa vielä.
John oli hetken aikaa melko miettiväinen ja katseli myös nopeasti ympärilleen, kunnes suuntasi katseensa takaisin ystäväänsä.
- Olet oikeassa, minä voin tarkkailla Ohua sillä aikaa, kun Gin on poissa. Ginin kahden muun pojan sijainti pitäisi kyllä selvittää. Tosin tämä pitkä hiljaisuus ei tule varmasti tietämään mitään hyvää.

- Jätän mielelläni Ohun sinun tassuihisi, John. Minä suuntaan levättyäni selvittämään Ginin kahden muun pennun olinpaikkaa.
Akame nyökkäsi hetken mietittyään ja katsahti kohti pohjoista, johon sen olisi tarkoitus suunnata. Igan ninjakoira oli nopea liikkumaan ja osasi perääntyä tarvittaessa, jos joutuisi ongelmiin. Siksi sen kannatti liikkua yksin tiedusteluretkillään, muut olisivat saattaneet olla jopa tiellä ja Akame pärjäsi hyvin yksinäänkin iästään huolimatta.
- Luulen, että Gin ja muut ehtivät palata Ohuun poissa ollessani, mutta ole varuillasi. Jos tieto ylipäällikön poissaolosta sattuu leviämään se voi tuoda kutsumattomia vieraita.

John nyökkäsi syvään kuunnellen ystäväänsä jonkin aikaa, tuo ottaisi hyvän vastuun Ohusta Ginin poissaollessa, mutta olisi myös varuillaan tuntemattomien varalta.
- Lupaan olla varuillani kutsumattomien vieraiden varalta, jos niin sattuu käymään. Yritä löytää ne kaksi kadonnutta Ginin poikaa. Kurotora on kuulemani mukaan Yamanashi-kenissä, kotonaan, joten kannattaisi tiedustella myös häneltä, jos näet häntä.
Sakemanni nousi hiljaa seisomaan, tuo oli jo saanut sen verran voimiaan takaisin, että voisi suunnata Ohuun. Mutta uros ei ajatellut matkan aikana rasittaa itseään liikaa.
- Minä lähden jo, lupaa olla varovainen Akame.
Tuo nyökytti päätään syvään ja lähti lopulta juoksuun kohti Ohua, kadoten hiljaa kishun näkyvistä.

- Koitan kysellä vanhoilta ystäviltämme ovatko he kuulleet mitään.
Akame nyökkäsi vastaukseksi ja nousi itsekin hetken päästä ylös koettuaan levänneensä tarpeeksi.
- Sinä myös, John.
Kishu vastasi ja odotti sakemannin poistuvan näkökentästä ennenkuin hyppäsi itse takaisin puun oksalle, jossa oli odotellutkin Johnia. Oksalta toiselle hyppien se suunnisti lopulta itse vastakkaiseen suuntaan. Matkan aikana se ehtisi hyvin kerätä voimiaan ottelun jäljiltä.