Taistelu aukealla metsällä (John vs. Akame)

//Anttu

Vanha saksanpaimenkoirauros asteli rauhallisin askelin kohti aukeaa metsikköä, ikä ei painanut tuota lainkaan. Tuo pikemminkin odotti mielenkiinnolla taistelua vanhan ystävänsä kanssa, John halusi pitkästä aikaa testata ja kokeilla kykyjään Iga-koiran kanssa.
"Odotan innolla taisteluamme Akame.."
Tuo nuolaisi suupieliään, jonkin aikaa käveltyään John oli saapunut aukealle metsälle, hän pysähtyi ja istahti alas, odottaen tyyni ilme kasvoillaan vastustajaansa.

Valkea uros makasi tyynesti läheisen puun oksalla silmät suljettuna ja kuulosteli ympäristöään välillä korviaan käännellen. Akame ei yleensä perustanut turhista taisteluista, mutta John oli saanut hänet taivuteltua kaksintaisteluun saamalla sen kuulostamaan arvokkaalta kokemukselta ja Akamekaan ei voinut kieltää etteikö kahden Ohun upseerin pitäisi harjoittaa taistelutaitojaan varmuuden vuoksi. Todellisuudessa kishu epäili kuitenkin Johnin haluavan vain selvittää kuka oli oikeasti porukan vahvin, Akame oli kuullut Johnin mittelöstä Rikin kanssa nuorempana ja saksanpaimenkoira oli kovin kilpailuhenkinen. Entisenä Igan ninjakoirien johtajana Akamella ei olisi ajatellut olevan syytä huoleen, mutta vastustajaa ei suvainnut aliarvioida. John oli ihmisen kouluttama metsästyskoira ja taitava taistelija, jota monet muut epäröisivät haastaa taisteluun siitä huolimatta, että uroksella alkoi jo olla ikää.
Valkoturkkinen havahtui askelien ääneen ja katsahti pian paikalle kävelevää urosta, tervehtien vanhaa ystäväänsä:
- John.

Saksanpaimenkoiran korvat liikahtivat hivenen, kun hän kuuli tutun koiran kutsuttavan tätä nimeltään ja nyökkäsi kunnioittavasti katsoessaan ylös, vaikka tästä tulisikin melko tasainen upseerien välinen taistelu. Koska, kun Akame oli entinen Igan ninjakoirien johtaja, John ei halunnut sen takia aliarvioida kishua tuon taidokkaiden taisteluliikkeiden vuoksi, olihan Akame myös tosi hyvä ja kokenut taistelija, kuten Johnkin. Myös monetkin urokset epäröisivät haastaa vanhan kishun tuon taitojen vuoksi, mutta John ei ollut sellainen, tuo uskaltaisi haastaa kenet tahansa kilpailuhenkisyytensä vuoksi.
- Akame. Haluan nähdä, onko taitosi miten paljon parantuneet viime kerrasta. Oletko valmis ottelemaan kanssani?

- Olen valmis.
Kishu vastasi vanhalle ystävälleen laskeutuessaan puusta ketterästi jaloilleen maahan pienen matkan päähän saksanpaimenkoirasta jottei tuo heti pääsisi yllättämään häntä. Akamen olemuksesta huokui rauhallisuus, mutta kuten aina hän oli vakava ja tosissaan taistelun suhteen, hän ei päästäisi Johnia helpolla sen takia, että tuo oli hänen toverinsa, mutta tietysti molemmille oli päivän selvää ettei tässä taisteltu elämästä ja kuolemasta. Igan ninjakoiralla oli ylpeytensä, hän ei mielellään katsoisi Johnin kuittailuja asiasta myöhemmin, jos häviäisi urokselle, mutta toisaalta hänelle ei ollut myöskään häpeä hävitä, sillä se osoitti vain, että John ansaitsisi paikkansa. Sitä ennen Johnin täytyisi kuitenkin voittaa. Kishu nuolaisi nopeasti huuliaan ja suoristautui katsoen tummaturkkia rauhallisesti.
- Tule vain.

- Yritä sitten voittaa myös minut. En päästä sinua helpolla.
John päästi pienimuotoisen virneen, tuo kuittailisi varmasti Akamelle, jos toinen häviäisi. Tässä kumminkaan ei taistelu elämästä ja kuolemasta, vaikka saksanpaimenkoira ottikin tämän taistelun erittäin tosissaan.
"Minua ei hävetä, jos tulen häviämään Akamelle, hän on kunnon uros, hän ansaitsee vain paikkansa silloin.."
Uros tarkkaili vielä jonkun aikaa vanhaa ystäväänsä ja toveriaan, kunnes lähti juoksemaan kishua kohti. Kishun kohdalla John lisäsi nopeutta ja alkoi juoksemaan Akamen ympärillä niinkin nopeasti, että valkea uros näkisi tummaturkin tosi monena hahmona. Tuota liikettä John oli käyttänyt joskus aiemmin karhuun ja kokeili myös, että tehoaisiko sama liike myös hänen ystäväänsä ja saisiko tuo kishun hämilleen.

- Tietysti.
Kishu hymyili tyynesti ystävälleen takaisin, hän ei aikoisi antaa Johnin voittaa kuin toinen olisi joku pikkupentu. Akame seurasi katseellaan Johnin liikkeitä ja eleitä lihakset jännittyneenä ja saksanpaimenkoiran aloittaessa tekniikkansa, valkoturkki hyppäsi pois Johnin tekemästä kehästä ennenkuin uros saisi mahdollisuuden iskeä ensin hämättyään vastustajaansa. Akame toivoi väistöliikkeensä pysäyttävän Johnin siksi aikaa, että tämä ehtisi itse syöksyä kohti saksanpaimenkoiraa ja iskeä hampaansa tuon kaulaan. Kishu joutui kuitenkin iskemään osittain sokkona, sillä ei ollut varma osuisiko isku kohdalleen.

John jatkoi vielä jonkun aikaa juoksuaan ympäri, kunnes pysähtyi äkisti huomatessaan kishun hävinneen hänen tekemästään kehästä.
"Yhtä taitava ja ovela, kuten ennenkin. Ei ihme, että hän on upseeri.."
Tuolloin kishulla olisi mahdollisuus iskeä saksanpaimenkoiraan, uros ottaisi enemmän kuin mielellään toisen hyökkäyksen vastaan.

Akame ponnisti maasta ilmaan ninjan ketteryydellä heti jalkojensa koskettaessa taas maata ja iski hampaansa saksanpaimenkoiran kaulaan vauhdista, jota ei kuitenkaan kenties ollut ehkä tarpeeksi kaatamaan melkein itsensä kokoista urosta kaikesta huolimatta. Hampaiden ote Johnista oli tiukka ja pitävä, mutta ei varsinaisesti itsessään sattunut ellei John yrittänyt itse päästä otteesta irti.

Saksanpaimenkoira horjahti hieman Akamen hyökkäyksen takia, mutta ei kuitenkaan kaatunut, vaan pysyi jykeävästi pystyssä. Johnia ehkä hieman koski vastustajansa ote tästä, mutta tämä ei välittänyt siitä sen koommin.
- Ei mikään huono aloitus sinulta Akame..
Uros hymähti hieman vakavissaan ja tarttui myös lopulta hampaillaan kishun kaulasta, aikomuksena oli saada Akamen ote irti tämän kaulasta, joten John yritti painaa vastustajansa vasten maata hitusen myös painoaan käyttäen.

Akame hymähti vastaukseksi ystävänsä sanoille ja piti otteensa tuon kaulasta tiukasti. Johnin painaessa kishua vasten maata tämä tuntui onnistuvan hyvin, melkein liiankin hyvin. Akame hyödynsi sekä omaansa, että vastustajansa painoa heidän kaatuessaan maahan ja päästikin otteensa, kuten John oli aikonut hänen tekevän, mutta sen lisäksi Akame kierähti maassa ja yritti potkaista saksanpaimenkoiran kauemmas vahvoilla takajaloillaan, tarkoituksenaan erottaa heidät, jotta he pystyisivät valikoimaan uudelleen asemansa ja seuraavan hyökkäyksen.

"Tämä meni juuri, niin kuin pitikin.."
Uros oli tyytyväinen, kun Akame päästi hänestä irti juuri samaan aikaan molempien kaatuessa maata vasten. Koira tunsi tuon jälkeen potkun, jonka takia tämä irtaantui toisen kaulasta. John olisi halunnut purra vastustajansa kaulaa vielä vaikka kuinka pitkään.
"Hemmetti..."
Tämä meni uudestaan kunnolla asemiin, jääden valmiuasentoonsa vähän matkan päähän ja katse tiukasti shinobiuroksessa.

Saatuaan Johnin kauemmas, Akame ei hukannut hetkeäkään vaan kierähti ympäri ja nousi takaisin jaloilleen kääntämättä katsettaan vastustajastaan. Kishu naurahti rauhalliseen tapaansa ja nuolaisi suupieliään.
- Olet ainoa tuntemani uros, jonka suuta ei saa kiinni taistellessakaan, John.
Shinobi hymyili vinosti, tarkoituksenaan ehkä vähän provosoidakin Johnia iskemään uudelleen. Saksanpaimenkoiraa ei ollut turhan vaikeaa provosoida, vaikka Akame yleensä olikin se osapuoli, joka joutui hillitsemään temperamenttista ystäväänsä.

- Ilmeisesti yrität vähän provosoida minua..Totta puhuen olen taistellessani myös melko äänekäs..
John nuolaisi myös suupieliään, tuo välillä sieti muiden kuittailuja, mutta ei tällä kertaa. Jokin tuossa oli liikaa.
- Silti älä ala vinoilemaan, että olenko äänekäs vaiko en!
Uros murahti ja syöksyi kovaa vauhtia kohti Akamea, yrityksenä oli tehdä kunnon haava hampailla kishun kylkeen.

Akame jännitti jälleen lihaksiaan ja valmistautui väistämään Johnin seuraavaa iskua, kishu ei kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, että John hyökkäisi niin pian ja niin nopeasti ja vaikka Akame reagoikin nopeasti se ei ollut tarpeeksi nopea ja sai väistössä pienen haavan kylkeensä, joka olisi voinut olla pidempi ja syvempi, jos hän olisi seisonut paikoillaan enää sekuntiakaan pidempään. Väistäessään hieman sivuun, Akame kuitenkin kiersi takaisin saksanpaimenkoiraa kohti ja iski hampaansa kohti Johnin lähimpänä olevaa takajalkaa.

- Äläpä yhtään yritä!
John yritti mahdollisimman nopeasti väistää Akamen hyökkäyksen, mutta piakkoin tunsikin purentaa takajalassaan.
- Olisiko sinun kannattanut varautua tähän?
Uros virnisti ja yritti vetää takajalkaansa irti tuon hampaista, kuitenkaan siinä onnistumatta, jolloin John yritti toisella, vapaalla takajalallaan potkaista kohti Akamen kasvoja ja täysiä.

Akame seurasi katseellaan Johnin eleitä, olettaen tuon iskevän vuorostaan hampaansa kishuun, mutta sen sijaan saksanpaimenkoira yritti potkaista häntä ja Akame vuorostaan väisti, mutta kiskaisi samalla uroksen jalkaa niin, että kun kumpikaan tuon jaloista ei osunut maahan, saattaisi shinobi saada Johnin tasapainon horjahtamaan ja vuorostaan iskettyä hampaansa nyt uroksen kurkulle, jos onnistuisi aikeissaan.

John alkoi vähitellen huojua ja kiskaisun voimasta tämä horjahti suoraan vasten maata, uroksen alkaessa vähitellen manailemaan.
- Hemmetin hemmetti..
Tuo murahti.

Akame päästi irti kaatuneen toverinsa jalasta ja iski hampaansa kohti tämän kurkkua. Mikäli John ei siitä onnistuisi keplottelemaan irti tai väistämään heidän taistelunsa päättyisi todennäköisesti siihen. John oli kuitenkin nopea ja yllättävä liikkeissään, joten Akame ei ollut aivan varma mihin hänen pitäisi varautua. Saksanpaimenkoiran taistelutekniikka ei ollut ennalta-arvattava ja tuotti jopa kokeneelle Igan shinobille kunnon vastuksen.

John alkoi väistämään ystävänsä hyökkäystä ja kierähti nopeasti alta, mutta tämä ei täysin välttynyt iskulta, vaan sai Akamen hampaista kevyen viillon kaulaansa. Tuon kaulassa oli jo ennestään muutama kevyt haava, kuten myös toisessa takajalassaan. Uros uskoi, että tämä taistelu ei kestänyt enää kauaa, joten uros alkoi taas juoksemaan vastustajansa ympärillä niin lujaa, että hahmoja ilmestyi monena kishun ympärille. Koira halusi kokeilla nopeaa ja hämäävää liikettään vielä kerran, joten, kun hahmoja oli enemmän Akamen ympärillä, John loikkasi yhtäkkiä takaa päin vauhdilla, yrityksenä iskeä hampaansa ystävänsä niskaan ja painaa toinen maataan vasten, jotta toinen alistuisi.

Akamen hampaat ehtivät vain viiltämään ystävänsä kaulaa, kun toinen ehti kierähtämään pois hyökkäyksen alta. Johnin seuraavaa iskua Akame ei ehtinyt tai jaksanut äskeisen kamppailun jälkeen väistää enää yhtä nopeasti, joten pian se tunsikin saksanpaimenkoiran hampaat niskassaan, mutta pisti etujaloillaan kunnolla vastaan niin, että sai juuri ja juuri itsensä pidettyä vielä pystyssä Johnin iskun jäljiltä. Nyt Johnilla oli ote hänen niskastaan, mutta tappio ei ollut vielä aivan varma. Hetken ajan kishu seisoi aloillaan, todennäköisesti keräten hieman voimia ja harkiten tekniikkaansa uudelleen. Sen jälkeen se ponnisti äkisti maasta vauhtia ja katsoi pitäisiko John otteensa sen niskasta, jotta saisi pudotettua heidät takaisin maahan ja jätettyä toisen oman painonsa alle.

Saksanpaimenkoiran hampaat pysyttelivät yhä Akamen niskassa kiinni, vaikka vastustaja oli ilmassa, jästipää, kun John oli välillä. Tämä vain tuumi, että miten pääsisi pinteestä, jos joutuisi vastustajan painon alle pahimmassa tapauksessa. Uros ei halunnut ihan helpolla vielä kuitenkaan luovuttaa, koska oli hyvin voimakastahtoinen taistelija.

Kaksikko tömähti takaisin maahan, mutta John ei irroittanut otettaan ja Akame mietti mielessään miten onnekas John oli, kun oli saanut hänet vastaansa eikä esimerkiksi raskasrakenteista Mossia, jonka alle jääminen olisi ollut enemmänkin itsemurha. Akame kierähti ympäri ja nousi takaisin jaloilleen. John ja Akame olivat loppujen lopuksi hyvin saman kokoisia ja saman painoisia uroksia, joten saksanpaimenkoiran jatkuva kannattelu oman painonsa varassa uuvuttaisi pian kishun ja tämä selvästi tiesi sen. Sen sijaan, että Akame olisi yrittänyt samaa uudelleen, hän yrittikin nyt tönäistä niskastaan kiinni pitävän Johnin päin puuta saadakseen uroksen irroittamaan otteensa.

- Theh, minä en niin helposti luovuta, kuin luulet.
John oli roikkunut yhä Akamen niskassa kiinni sen jälkeenkin, kun oli pudonnut kishun kanssa ja jäänyt tuon alle hetkeksi.
"Onneksi olemme samankokoisia ja painoisia molemmat.."
Koira ei osannut lopulta varautua tulevaan, vaan paiskautui suoraan päin puuta, jolloin tuo joutui irroittamaan otteensa Akamesta.
- Ghnn...
Kipu säteili jonkun aikaa tämän kehossa, eikä uros kyennyt nousemaan ylös, vaikka olisi niin halunnut mieluummin. John läähätti ja piti katseensa ystävässään, vaikka makasikin kyljellään puun juurella.

- Vieläkö sinussa riittää puhtia, vanhus?
Akame kysyi hymyillen tyynesti muutaman vuoden itseään nuoremmalle urokselle ja nuolaisi huuliaan vähän läähättäen. Nyt olisi ollut loistava tilaisuus käydä maassa olevan Johnin kimppuun ja todennäköisesti kishu olisi silloin päässyt niskan päälle, mutta nuorekkuudestaan ja vetreydestään huolimatta Akamen keho ei ollut enää nuori ja sen tarvi hetken kerätä voimiaan. Sakemanni ei suotta ollut upseerina hänen rinnallaan, he olivat selvästi taidoissaan hyvin tasaväkisiä. Igan shinobi päätti toimia kuitenkin ennenkuin John nousisi ylös ja hyökkäsi hetken päästä kohti tuota aikeinaan iskeä hampaansa tuon kurkkuun.

- Kyllä minä jaksan, itse olet vanhus myöskin..Anna tulla vain..
Sakemanni alkoi nauraa, naljaillen vähän, tuntien hetken päästä tutun purennan kurkussaan taas kerran. Silti kaikesta huolimatta, vaikka John naljaili, hän piti Akamea tasavertaisena, mutta kovana vastuksena. Tuolloin, kun Akame oli sakemannin kurkussa kiinni, uros nousi ylös puuskuttaen ja yritti liikuttaa kehoaan sen verran, josko tämä saisi vuorostaan hänen kurkussaan roikkuvan koiran paiskattua päin puuta. Tämä oli hetken ehtinyt kerätä voimiaan, mutta alkoi silti olla jo hieman loppu.