Tutkimusmatkalla

Erittäin nuori punaruskea-valkoinen uros tallusteli hiljaa Yamanashi-kenissä, toinen oli saapunut ihan täysin vieraalta alueelta ja oletti nytkin, että sai tallustella kenen tahansa mailla täysin luvatta.
"Ei muut laumanjäseneni varmaan pahaksensa pistäneet, että lähdin heidän luotansa pois joksikin aikaa.."
Yukimura muisti juuri hädintuskin biologista isäänsä ja veljiään sekä emoaan.
"Isäni on ilmeisesti Oun joukkojen ylipäällikkö vieläkin ja hengissä. Mutta emoni ja veljeni..en muista heitä hirveän hyvin..en sitäkään, ovatko emoni ja veljeni elossa vai kuolleet..tai mitä heille on tapahtunut.."
Lopulta Yukimuran eteen luikerteli myrkytön käärme, jonka uros tappoi nopeasti ja nappasi hampaisiinsa.
"Noh, ihan sama, pääasia, että ruoka tuli tilauksesta luokseni.."

Vanhakko kai koira tepasteli omalla reviirillään. Kurotora oli jättänyt poikansa ja veljensä veljet jo aikoja sitten omille teille. Vanhus ei edes tiennyt missä omat veljet oli. Kurotora tepasteli metsikössä kaikessa rauhassa etsien jotain syötävää kunmes kuuli pieniä tassun ääniä ja rapinaa pusikoista. Vanhus päätti käydä vilkaisee tilannettä ja näki lopulta yukimuran. Kurotoraa häiritsi lähinnä miksi akita pentu oli tämän alueella ja oli lähdössä pennun luo kunnes pysähtyi nähdessään käärmeen. Kai koira ei ehtinyt muuta tehdä kun katsoa kuinka upeasti pentu hoiti käärmeen ja lopulta syödä saaliinsa. Kai koira jähmettyi hiukan pennun tappelu taidoista, mutta hymähti hiljaa ja hissuksiin koitti hiipiä pennun taakse tuuli
Oli sentään kai koiran puolella sillä tuuli puhalsi suoraan vanhusta kohden joten pennun olisi tuolloin ainakin haistaa toisen. Taakse päästyään kurotora nosti kuononsa hiukan pystyyn ja murahtais.
- harvinaista nähdä akita pentu saalistamassa toisten alueella

Punaruskea-valkoturkkinen uros söi käärmeen ihan rauhassa, eikä arvellut jonkun toisen tarkkailevan tätä. Yukimuralle oli myös aivan sama, jos joku tulisi hänelle uhittelemaan, tämä ei piitannut mistään suoranaisesti.
"Hmm.."
Lopulta koira tunsi pienehköä hengitystä takanaan ja kuuli murisemista. Syötyään käärmeen akita/kishu kääntyi vierasta kohden, nuolaisten ylpeänä sekä koppavana suupieliään, myös murahtaen vähän, uros seisoi yhtä jykevänä, kuin isänsä.
- Heh, sinä näytät näköjään olevan tämän alueen hallitsijoita, eikö niin? Minulle on aivan sama kenen alueella minä käyskentelen taikka saalistan. Ei kai nyt täältä yhden käärmeen nappaaminen häiritse sinua vanhus?

Kurotora katsoi hiukan hämmentyneenä pentua.
" johan on otsaa pennulla uhkailla vanhempia"
Kurotora toisi virnisti pentu muistutti häntä tpdella paljon nuoruus ajoilta mutta kurotora toisin huomasi että pennun olemus näytti erityisen tutulta, mutta ei antanut sen häiritä sitä pikemmin häiritsi pennun asenne vanhempia kohtaan, joten kurotora koityi tulla lähemmäksi ja napata toisen niskasta kiinni hampailla ja roikottaa ilmassa selkä herraa päin.
- kuules sinuna en uhkailisi et taida edes tietää kuka olen.

Yukimura koitti väistää, mutta hetken päästä tämä tunsi hampaat niskassaan ja alkoi roikkumaan ilmassa.
- Senkin!
Uros ei tykännyt siitä, että häntä roikotettiin ilmassa noin vain ja alkoi murisemaan kunnolla. Onneksi tällä alkoi muisti palautua hiljaa ainakin biologisen isänsä suhteen.
- Olen Oun ylipäällikkö Ginin poika Yukimura! Päästä irti minusta vanha Kai-koira!
Pieni pentu yritti jäntevillä takajaloillaan potkia Kurotoran rintakehää.

Kurotora hätkähti pennun sanoihin ja tuumi mielessä
" ginin poika? Miks ihmeessä se olis täällä ilman sakuraa "
- ja onko äitisi sakura? Valkoinen kishy ?
Kurotora ei päästänyt otetta je pennun potkut saattui vanhalle taistelijalle tuntua vain hellältä tönimiseltä joten irti ei päässtänyt vaan puhui hampaiden läpi.
- ja tiedoksi olen kolmen kai veljesten koira kurotora joten pidäppä pienempää ääntä

Uros yritti vielä vastahakoisesti potkia kai-koiran rintakehää, mutta luovutti vähitellen turhautunut ilme kasvoillaan. Tämä yritti muistella hetken hänen äitiään, kunnes muistikin tuon.
- On hän minun emoni. Mutta en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä sen jälkeen, kun äiti antoi sairastuttuaan minut ja pikkuveljeni Joen Saheiji-nimisen uroon hoiviin, jääden sitten minun ja Joen pikkuveljen Weedin kanssa kahden. Yhdessä vaiheessa japaninmakakit hyökkäsivät minun, Joen ja Saheijin kimppuun ja he jopa aiheuttivat nämä haavat minulle. He veivät Joen, vaikka yritin suojella häntä, minun syytäni. Uskon, että hän on kuollut. Vielä sen jälkeen, kun veljeni vietiin, Saheiji pelasti henkeni niiltä apinoita, mutta hän halvaantui alaruumiistaan. Siitä lähtien olen asunut adoptioisäni ja hänen laumansa luona Naganossa. Pidän enemmän adoptioisääni omana isänäni, kuin biologista isääni.
Yukimura muisti viimein kaiken sen myötä, kun muisti äitinsä. Urosta harmitti yhä, ettei pystynyt pelastamaan pikkuveljeään Joeta apinoilta.

Kurotora kuunteli pentua ja laski tämän maahan kun tuo oli rauhoittunut täysin.
Vanhus alkoi sääliä pentua mutta mietti mielessä. " tuo siis on ginin pentu ja yksi kolmesta"
- mutta jos olet nagasta mitä teet täällä ja viel tuon ikäiaenä. Vaikka näytätki tuöleen aika lailla isääsi en yhtään ihmettele.
Kurotora istahti alas ja vilkuili pentua tämä vähän vihjaili sanoilla tuntevansa yakimuran isän.

- Ajattelin lähteä tutkimaan muitakin alueita, siksi satun olemaan nyt täällä. Vaikka olen tosi nuori, niin kyllä minä pärjään.
Yukimura ei tykännyt siitä, että häntä kohdeltiin liikaa, kuin pentua, vaikka tämä oli nuorukainen. Kurotoran vihjaisu sai tämän ilmeen muuttumaan ihmetteleväksi.
- Millä tavalla minä tulen aika lailla isääni? Ja mitä sinä et yhtään ihmettele? Tunnetko sinä siis minun isäni?
Nuorukainen kysäisi, koska halusi tietää kaikenlaista.

Kurotora koitti pistaa etutassunsa yakimuran otsalle ja naurahtaisi pennun innokkuudelle ja uteliaisuudelle.
- rauhoitus yksi asia kerrallaan. Joten ehkä aloitan esittelemällä itseni. Olen kurotora tosiaa kolmen kai-veljesten sotakoira ja samaan aikaan ohun soturi. Minulla ja isälläsi on yhteisiä muistoja sillä kun liityin ohun isäsi oli jo tuolloin liittolainen ja sinnikäs pentu kuten sinä. Moni ohusta muistaa isäsi juuri sinnikkyydellä ja päättäväisenä ja nyt ohun johtajana.

Pentu tunsi pikkuhiljaa toisen tassun otsallaan. Minkä hän sille olisi voinut, jos monta kysymystä tulvi ulos kerralla? Ei kerrassaan mitään.
- Kai-veljesten sotakoira ja Oun soturi. Isäni on siis hyvä ystäväsi. Hän siis liittyi Oun sotureihin jo minun ikäisenäni ja isäni on siis todella kuuluisa juuri nyt..
Yukimura tuumi ääneen.

Kurotora alkoi tapitella toista päähän kuin jotain pikkulasta.
- juuri näin juuri näin
Kurotora katsoi pitkään punaturkkista akiraa sillä tosiaan alkoi tulvia muistoja ginistä. Ja pieni hymähdys saattoi kuulua herralta.
- kuules yukimura se oli? Pitäisikö sinun kohta palata adoptio isäsi luokse?
Vanhus ladki tassunsa pois toisen otsalta ja asettui makulleen.
- vai antaako adoptio isäsi sinun seikkailla näin vapaasti?

"Minä en ole mikään pikkulapsi..."
Yukimura kellahti kyljelleen makaamaan, tällä ei ollut mihinkään kiire.
- Adoptioisäni olettaa, että vaikka olenkin nuori, niin pärjään kuitenkin itsekseni. Sitä on pakko ruveta selviytymään omillaankin. Ei sitä koskaan opi, sitä on pakko opetella omillaan elämistä.

Kurotora katsoi tyybenä pentua ja tämän isoa olemusta.
- jos olet noinkin varma haluatko lähtee vanhuksen kanssa ensin ruuan haku matkalle ja lopuksi pienelle retkelle.
Vanhus nousi seisomaan ja olisi valmiina jo lähtee. Nälkä kun oli.

Yukimura makasi laiskasti selällään ja vaihtoi makuuasentoaan tiheään tahtiin.
- Ruuanhakumatkalle ja retkelle?
Pentu pyörähti ja nousi jaloilleen nopeasti.
- Kyllä minä haluan, nämä olisivat minulle kunnon vaihtelua.
Uros hymähti.

Vanhus hymähti ja laski päänsä toisen tasolle.
- mutta siihen vaaditaan pieni lupaus. Lupaat kuunella ja ttotella minua sanon mitä tahansa. Lopetat näsäsviisastelun ja teet täysin niin kun sanon sen ajan ku ollaan seikkailun päässä.
Kurotoralla oli pienehkö suunitelma mielessä minkä aikoi toteuttaa yukimuralle ilman että pentu aavistaisi mitään. Vanhuksen idea oli tuoda pentu ohuun ja ehkä tavata isänsä.

Pentu kuunteli tarkkaan, minkälaisia vaatimuksia tiikeriraitaisella Kurotoralla oikein olisi.
"Minäkö näsäviisastelen? En kai?"
Yukimura ajatteli huvittuneena mielessään kaikkea samalla, kun kuunteli urosta. Tällä olisi hankalaa kovapäisyytensä vuoksi totella toista, mutta ainahan sitä voi kokeilla, mitä siitä oikein tulisi.
- Hyvä on. Minä teen niin kuin pyydät, lopetan näsäviisasteluni ja lupaan kuunnella ja totella sinua kaikessa mitä sanot.
Sekarotuinen uros nuolaisi tuon jälkeen suupieliään. Pieni seikkailu ei kuulostanut enää niin huonolta idealta, innon saattoi nähdä Yukimuran silmistä.

Tiikeri vanhus vain hymähti pennun innokkuudelle ja lähti löntystelee sanomatta mitään. Kurotora löntystelisi metsikössä niin kauan kun löytäisi ison pullean fasaanin se olisi sopivan kokoinen vanhukselle ja osittain myös pennulle. Kurotora lähti hiippii fasaanin luo ja lopulta syöksyi kiinni ennen kjn se edes ehti ilmaan. Tämä puraisi vain kerran lujan puraisun jolloin fasaanin niska katkesi ja lintu kuoli nopeasti.
Kurotora istahti tuon jälkeen maahan nauttiakseen saalistaan ja samalla vilkaisten pentua.

Yukimura seurasi hiljaa Kurotoraa ja tarkkaili, miten toinen saalisti, kun hän oli nähnyt samaisen fasaanin kuin Kurotorakin.
"Vauh, hän osaa kyllä saalistaa.."
Pentu ihaili tuon saalistustaitoja, Kurotoran alkaessa syömään tämäkin kävi hiljalleen makaamaan uroksen viereen.

Miekkonen söi mielellään fasaania mutta häiriintyi pennun katsomisesta
-mitä? Etkö ole ennen nähnyt vanhusta syömässä fasaania?
Kurotora toisin vilkaisi nopeasti omaa ruokaansa ja puolitti linnun josta toisen puolen työnsi tassullaan pentua kohden.

- Olen nähnyt, anteeksi, että tuijotin.
Yukimura haukahti ja nappasi linnun puolikkaan, mikä oli työnnetty tämän eteen. Lähes heti pentu alkoi syömään puolikastaan.
- Sanoit, että ruokailun jälkeen menemme matkalle. Minne me oikein menemme? Et kertonut, että minne lähdemme.
Tämän kasvoille tuli hieman arvelluttava ilme.

kurotora hiljeni hetkeeksi ja nousi ylös venyteläkseen raajojaan.
- jaa.a saa nädä ehkä en kerro sinulle saat selvittää sen itse.
Miekkonen väänsi naamalleen kieromaisen hymyn. tällä ei ollut aikeena edes kertoa yukimuralle vievänsä pojan ohuun.

Syötyään Yukimura haukahti ikävystyneenä ja loikkasi Kurotoran selän päälle makaamaan. Tämä olisi niin innokkaasti halunnut tietää, minne nämä olisivat menossa.
- Olet sinä aika salakavala uros..
Pentu näykkäisi hellästi vanhuksen toisesta korvasta.

kurotora seisoi vakvana kun pentu loikkasi selän päälle mutta istahti alas jotta toinen liukuisi pois selän päältä.
- sääntö numero yksi ei ratsastelua
tuon jälkeen vanhus akoi taas kävellä.

Pentu kierähti toisen selästä hiljalleen takaisin alas ja alkoi mumista itsekseen, lähtien samaan aikaan seuraamaan Kurotoraa silmät tarkkana.
"No höh, se olisi ollut hauskaa..."
- Mitkä muut asiat ovat myös kiellettyjä?