Viimein perillä

// ^Kishura^ ja Gina tänne~ //

Se päivä oli erityisen kaunis kesäisessä Ohussa, paratiisi kuvasi paikkaa enemmän kuin hyvin. Sää oli lämmin, mutta ei liian kuuma ja taivas oli juuri sopivasti pilvessä. Kolmikon taittama usean päivän matka Pohjois-Alpeilta Ohuun oli hyvin lähellä päätöstään ja tiikeriraitainen pentu oli vaelluksesta huolimatta täynnä tarmoa ja intoa, joten se oli jatkanut matkaa hieman edeltä yksinään. Tarkoituksena ei ollut alunperin lähteä liian kauas muista, mutta uteliaisuus oli vienyt sen mennessään ja tieto siitä, että he olivat jo niin lähellä Kaksoissolaa oli herättänyt pennun mielenkiinnon nähdä kaiken lähempää. Weed pysähtyi hetkeksi mäen huipulle ihastelemaan ympärillä olevia maisemia.

Nuori naaras oli lähtenyt vähitellen kotoaan, koska tämä halusi ottaa selvää enemmän, miltä Kaksoissola oikein näytti.
"Täällä näyttää jo nyt melko upealta. Niin lämmintä."
Koyuki oli lähes samoja ikiä Weedin kanssa. Tuo oli kuullut kotonaan ohikulkevilta koirilta Ohun ylipäällikkö Ginistä, mutta muista tämä ei ollut kuullutkaan, jonka takia nuorukainen oli halunnut lähteä tutkimaan hieman. Hetken matkattuaan naaras oli nähnyt nuoren tiikeriraitaisen pennun kauempaa, pysähtyen puun taakse piiloon kurkkimaan.
"Kuka hän on?"


Tesshin matkasi loikaten koko ajan puunoksalta seuraavalle ja siitä seuraavalle, kuitenkin tämä katsoi välillä taakseen tarkistaen, onko Cross vielä mukana, vaikka tämä katsoi myös samalla Weedin perään. Uros pysähtyi lähimmälle oksalle.
"Täällä on tosiaan jo kaunista."
- Weed, sinulla on kyllä vauhtia kerrakseen.
Vaikka Weed oli utelias ja tutkivainen, niin kogauros pysyi hyvin pennun perässä, uros hymähti ja nautti samalla lämpimästä ilmasta, kunnes tuon katse siirtyi toisen puun takaa tarkkailevaan naaraspentuun.

Cross tallusteli rauhassa perässä tämä ei ollut aikoihin käynnyt ohussa joten muisteli samalla paikkaa kun käveli mutta vielä enemmän sitä lämmitti katsoa weedin temmellystä. Entisenä emona se ymmärsi hyvin kuinka innokas pentu voi olla uusiata paikoista.
Viimein kun cross saapui paikalle missä tesshin ja weed oli naaraan katse kohdistui pentujn. Cross jäähmettyi hiukan ohun maisemat ja kieleke sai naaraan silmät tekemään temppuja. Vross näki ginin seisovan kielekkeelle pentuna kunnes lopulta tajusi sen olevan vain weed . Hymähdyksen kamssa cross alkoi lähestyä kielekettä.
- nättiä vai mitä?

Weed naurahti vastaukseksi kogan shinobille ja katsahti perässään saapuvaa kaksikkoa korvat pystyssä, kääntäen sitten katseensa takaisin kielekkeeltä avautuvaan maisemaan.
- Kaunista. Täällä on erilaista kuin Pohjois-Alpeilla.
Lämmin kesätuuli pörrötti tiikeriraitaisen turkkia ja kun tämä seuraavan kerran vilkaisi oksalla olevan uroksen suuntaan, seurasi Weed katseellaan tuon katsetta puun takana olevaa naaraspentua kohti, jonka huomasi vasta nyt. Pentu kallisti vähän päätään.
- Onko hänkin Ohun laumasta?

- Minusta hän ei taida olla Ohun laumasta, näyttää ihan kotikoiralta.
Tesshin laskeutui nopeasti puusta, tallustaen naaraspennun luo. Tämä otti hellästi naaraan niskasta kiinni hampaillaan, kantaen toisen hänen sekä Weedin että Crossin luo, shinobiuros laski lopulta Koyukin maahan.
- Kuka oikein olet? Oletko Ohun väkeä? Jos et ole, niin mitä teet täällä ja mistä tulet?
Tesshin kysyi tyyni ilme kasvoillaan.

Koyuki säikähti pahanpäiväisesti, kun hänet huomattiin, pentu säpsähti, kun tämä oli kannettu kolmikon luo. Naaras oli yhä säikky.
- Älkää tehkö minulle mitään pahaa. Nimeni on Koyuki ja tulen Higashinarusen kylästä, Akitan prefektuurista, joka on ihan Ohun lähellä. Se on myös minun synnyinkaupunkini, olen siis kotikoira, siksi tämä punainen kaulapanta. Satuin kuulemaan kotonani ohikulkevilta koirilta Ohun ylipäälliköstä Ginistä, kuulin myös paljon ulvontaa täältä päin, joten päätin uteliaana lähteä tutkimaan aluetta. Keitä te olette? Oletteko te Ohun väkeä?

cross seurasi tarkasti kun tesshin toi pennun tämän ja weedin luokse. cross ei oikein tykännyt että vieraita pentuja kulkisi alueella yksin ja se näkyi naaraan ilmeestä, mutta tessinin laskiessa pennun alas cross alkoi hymyillä. tämä ei voinut näyttää ajatuksiaan pennulle joten katsoi tuota vain rauhalisesti.
- ei hätää älä pelkää emme sinua satuta. taisi olla myös aika tuuri sinulla että törmäsit juuri meihin. on aika vaarallista sinun kulkea yksin alueella jota et tunne noinkin pienenä. olis ehkä parempi jos palaat kotiin tuota pikaa alue on aika vaarallinen sinun kaltaisellesi kotikoiralle.

- Olemme Ohun laumasta. Nämä ovat Tesshin ja Cross, minun nimeni on Weed. Hauska tavata, Koyuki.
Weed soi rohkaisevan ja lempeän hymyn ikäiselleen naaraspennulle osoittaakseen ettei heitä kannattanut pelätä. Se ymmärsi, miten äkillinen kysymysvyöry saattoi säikäyttää, mutta samalla se ymmärsi Crossin ja Tesshinin kannan. Nämä suojelivat Ohua, sen laumaa ja alueita, siksi vieraat saattoivat olla uhka. Tämä naaras oli kuitenkin selvästi vielä pentu ja isännällinenkin, Weed ei uskonut sekuntiakaan, että Koyukista olisi heille harmia ja luotti vaistoonsa.
- Olet siis isännällinen koira? Eikö ihmisesi ole huolissaan, kun vaeltelet täällä yksin?

- Weed sattuu olemaan Ohun ylipäällikkö Ginin poika. En minäkään loppujen lopuksi usko, että sinusta Koyuki on meille minkäänlaista harmia, kerran kun kotikoira olet. Satumme tulemaan Pohjois-Alpeilta,  tosin haluan itsekin tietää, missä isäntäsi on? Ja jos pystyt huolehtimaan itsestäsi täällä ollessasi, kyllä uskon, että saat kuljeskella täällä. Et sinä ole paha.
Tesshin kyseli ja selitti paljonkin, jotta Koyuki ymmärtäisi.

"Ginin poika Weed sekä Cross ja Tesshin.."
Koyukin katse oli pysähtynyt hetkeksi aikaa Weediin, joka hymyili hänelle, tuolloin pennulle tuli rauhallisempi olo, joka katsoi sitten tuon jälkeen jokaiseen vuorollaan.
- Isäntäni ei tiedä, että olen karannut, hän sattui nimittäin lähtemään pitkälle matkalle. Minä lupaan yrittää pitää itsestäni huolen, mutta saisinko kulkea teidän kanssanne silti?

Cross ei epäröinnyt hetkeäkään vaan ärähti isosti etenki weedille ja tesshinille jotke ilmeisesti ei kuunellut tätä. Naaras oli huolissaan kotikoirasta ja varsinki kun toinen oli pentu.
- nyt loppu te kaksi! Pentu sinuna palaisin nyt kotiisi. Paikkasi ei ole täällä ainakaam vielä. Olet vasta pentu ja sinule on parempi olla isäntäsi luona siihen asti kun olet vanhempi. Weed on kasvanut ulkona toisin kun sinä. Joten lähdetkö takaisin jos joku saattaa sinut?
Cross tiesi miten tuon ikäinen pentu on niin isäntään kiinni olihan hän itsekki entinen kotikoira joten tiesi mitä ajatteli. Crossille olisi tärkeää saada koyuki takaisin isäntänsä luokse.
- ei pahalla pentu mutta huolestutat isäntääai heti kun tämä saa tietää sinun olleen poissa joten lupaa minulle että palaat vasta sitten kun olet aikuinen

Weed säpsähti hieman Crossin ärähdystä ja vilkaisi naaraan suuntaan. Se ymmärsi kyllä naaraan huolen kotikoiraa kohtaan, mutta oliko Ohu oikeasti niin vaarallinen paikka etteivät kotikoirat voinet vaeltaa sen alueilla vapaasti? Mitä se kaikki puhe koirien paratiisista oikein oli? Tiikeriraitainen ymmärsi kyllä, että Cross oli oikeassa. Kotikoirilla oli oma ihminen, joka piti niistä huolta ja ruokki niitä, mutta luonnossa ne joutuisivat selviytymään omillaan. Täällä kukaan ei voinut katsoa Koyukin perään ja huolehtia tuosta. Pentu ei kuitenkaan halunnut, että Koyukille jäisi negatiivista kuvaa heistä.
- Me olemme jo näin lähellä Ohua, emmekö voisi käydä saattamassa Koyukin takaisin ja jatkaa sitten matkaa?
Tiikeriraitainen kysyi muilta katsahtaen näitä.

Koyuki katsoi salukinaarasta melko surullisin mielin. Toinen ei olisi millään halunnut lähteä kotiin isäntänsä luo, naaras muistutti ulkonäöllisesti, että luonteen mukaisesti Sakuraa, vaikka olikin välillä liian herkkä ja vastahakoinen.
- Ohuhan on koirien paratiisi? Minusta jokainen koira on tervetullut, myöskin minunlaiseni kotikoirat. Meitä kotikoiria pidetään yleensäkin heikkoina ja meistä kuvitellaan, että meidän on helpompi saada isänniltämme ruokaa suoraan, mutta minä osaan vähän hankkia ruokaa itselleni, olen ennenkin hankkinut ruokaa metsästä itselleni tai isosiskolleni, joka huolehtii nyt parhaillaan pikkuveljestämme, minä en ole heikko. Ja toisekseen, ihmiseni ei tule yli puoleen vuoteen kotiin.
Kyyneleet kihosivat vähitellen naaraan poskille.
- Olen koko ikäni melkein saalistanut ja haaveillut villikoirana olosta, joten miksi en saa tulla mukaanne? Olisin halunnut tutustua Ohuun paljon paremmin ja tavata myös Ginin. Luulin, että minulle olisi jäänyt positiivinen kuva teistä.
Lopulta pentu herkistyi niin paljon, että lopulta ihan itki, nuorukainen tallusteli itkuisena kauemmas kolmikosta ja pysähtyi erään puun juurelle, käyden makaamaan surullisena ja korvat luimussa selkä kolmikkoa päin.

Tesshin pysyi tyynenä Crossin ärähtäessä ja kuunteli ohimennen myös Koyukin pientä kiukkuilua. Uroksen katse siirtyi Crossiin.
- Tiedän Cross, että olet huolissasi naaraspennusta, pidithän sinäkin minusta huolta, kun olin pieni pentu. Näkökantasi on erittäin hyvä, mutta emmekö voisi silti ottaa hänet mukaamme siksi ajaksi, kun Gin tulee? Hänhän osaa jo saalistaa, joten minusta ei ole pahitteeksi, vaikka hän tulee mukaamme joksikin aikaa, hänen isäntänsähän ei tule vielä pitkiin aikoihin kotiin, joten häntä ei voi pakottaa lähtemään.
Katse siirtyi sittemmin Weediin.
- Koyukihan halusi nähdä myös Ohua ja tavata isäsi Weed. Jos vain suinkin käy, niin voin huolehtia naaraspennusta koko ajan matkatessamme Ohuun. Ja kun isäsi saapuu, niin kysymme hänen mielipidettä siitä, saako Koyuki jäädä vaiko ei. Meistä kukaan ei voi päättää sitä, mutta isäsi voi, koska hän on ylipäällikkö. Hän lopulta päättää siitä, saako Koyuki jäädä.

Cross pysyi hiljaa jopa silloin kun kuunteli kaksikon että koyukin puhetta. Tämä katsoi naaraspentua erittäin tyynesti ja sulki hetkeksi silmänsä mutta avasi lopulta ja katsoi naaras pentua tallustellen lähemmäksi toista.
- älä aliarvioi kotikoiria tiedoksesi edessäsi seisoo entinen kotikoira tiedän millainen on kotikoira ja miten elätte. Hyvä on kulkekoot meijän kanssa ginille asti ja tesshin pentu on sinun hoidossa. Olen varma että gin antaa pennun olla vain jonkun huolettavana sillä koskaan ei pidä aliarvioida tilannetta vaikka olisi kuinka rauhallista. Mutta pentu lupaa minulle että palaat omistajasi luokse kun tämä palaa ja palaat vasta sitten kun olet vanhempi. En sano tätä ilkeydellä vaan sinun turvallisuuden kannalta.

Tiikeriraitaisen pennun korvat painuivat vähän luimuun sen kuunnellessa sivusta muiden keskustelua, mutta Koyukin sanat jäivät erityisesti sen mieleen. Weed ei oikein tiennyt kummalla puolella sen olisi pitänyt seisoa, mutta kun Tesshin keksi järjestelyn, joka sopi myös Crossille alkoi tilanne näyttää jo selviävän hyvin. Uroksen oli kuitenkin vaikeaa katsoa naaraspennun itkevän, jokin näyssä riipaisi sitä syvältä. Weedillä oli vahva suojeluvaisto muita kohtaan, joka saattoi johtua siitä, että sen oli pitänyt huolehtia emostaan pienestä pitäen.
- Koyuki...
Weed asteli varoen naaraspennun jäljessä puun luokse ja kosketti pienesti kuonollaan tuon päätä, heilauttaen vähän häntäänsä ja hymyillen tuolle vähän saadakseen myös Koyukin paremmalle tuulelle.
- Kuulitko, kaikki järjestyy kyllä.
Tiikeriraitainen vilkaisi Crossin suuntaan tuon puhuessa ja kuunteli hiljaa. Moni Ohun legendaarinen vanha soturi oli alkujaan kotikoira, joten niitä ei auttanut käydä vähättelemään.
- Cross on oikeassa ja tietää mistä puhuu. Päätös kannattaa tehdä harkiten, monelle isännän ja perheen jättäminen on pysyvä valinta. Villikoiran elämä voi olla haastavaa jopa aikuiselle ja kokeneelle koiralle.

- Lupaan harkita asiaa...
Koyuki vastasi ensin Crossille hieman apeana, kunnes naaras tunsi hellän kosketuksen päällään. Weedin rohkaisu sanoineen saattoi piristää tämän mieltä.
- N-Niin kai. Teenkin päätökseni harkiten tästä lähin.
Koyuki alkoi hymyillä hieman Weedille ja heilutteli myös häntäänsä.
- Kiitos Weed, kun rohkaisit minua..

Tesshin hymyili hiljaa ja liittyi myös muiden seuraan.
- Jatketaan matkaa. Jos lähdemme nyt, olemme tämän päivän aikana vielä perillä.

Cross hymyili koyukille ja nyökkäsk tesshinille. Saluki oli samaamieltä ja lähti edeltä jo tallustelee, mutta mielessä ajatteli naaraspentua sitä säälitti että omistaja oli tämän jättänyt. Crossille tuli välittömästi muisto omasta omistajastaan ja kuinka hänet oltiin jätetty metsään.

Weed hymyili valkoturkille ja heilutteli häntäänsä palatessaan takaisin muiden luokse ja odotti Koyukia. Tiikeriraita oli mielissään saatuaan naaraan takaisin hyvälle tuulelle, hän ei olisi antanut itselleen ikinä anteeksi, jos Koyuki olisi joutunut lähtemään itkien pois ja tuolle olisi jäänyt Ohun laumasta huono kuva. Pentu tarkoitti kuitenkin joka sanaansa eikä sanonut niitä ainoastaan toista piristääkseen, hän oli itse aina ollut villikoira eikä tiennyt millaista isännällisten koirien elämä oli, mutta päätös lähteä tulisi tehdä sydämestä eikä hetken mielijohteesta. Weed toivoi Koyukin tekevän päätöksensä vanhempana ja kokeneempana, sillä muuten Koyuki voisi myös asettaa itsensä vaaraan. Metsästämisen lisäksi villikoiran piti osata myös taistella hengissä pysyäkseen. Pentu seurasi muita, kun nämä lähtivät liikkeelle kohti Ohua, mutta pysytteli naaraspennun lähellä.

Tesshin lähti myöskin kävelemään ja siirtyi vähitellen Crossin vierelle jatkamaan matkaa, uros välillä tarkkaili Weediä sekä Koyukia takanaan kävellessään eteenpäin.

Koyuki nousi hiljalleen hymyillen vähän ja lähti seuraamaan muita Weedin vierellä rauhallisesti kävellen.

cross vilkuili naaraspentua ja tesshin voi sen hyvin huomata, mutta shinobin tullessa salukin vierelle cross puhui niin että vain tesshin kuulisi tuon.
- en ole vihainen vaan huolisani kotikoira pentu ei kuulu tänne ainakaan kun vihollisen uhka on ilmaantunut ympäri japania joten ole varovainen. pennut eivät saa tietää tästä vielä, mutta huhuja pyörii ympäri japania.
cross tallusteli kohti pää paikkaa ja hiljeentyi täysin. salukinaaraan ilme oli tosikko katsoesaan eteenpäin, mutta lempeä kun naaras vilkaisi pentuja.

Weedin katse käväisi salukissa tuon vaihtaessa muutaman sanan uroksen kanssa, mutta pentu ei kuullut mistä nuo puhuivat eikä kiinnittänyt huomiotaan noihin enempää vaan käänsi katseensa naaraspentuun hymyillen tuolle.
- Oletko käynyt näin kaukana Higashinarusesta aikaisemmin?
Tiikeriraidan tarkoitus oli saada paitsi aika kulumaan kävellessä myös tutustua Koyukiin paremmin. Hän tapasi ensimmäistä kertaa itsensä ikäisen pennun ja ehkä saisi tästä ystävän. Kuka tietää, ehkä Koyuki palaisi myös Ohuun vanhempana.

Shinobiuros nyökkäsi ymmärtäväisenä kulkiessaan Crossin vierellä ja ymmärsi tuon kannan, minkä takia salukinaaras oli huolissaan siitä, kun vihollisen uhka oli vähitellen ilmaantunut ympäri Japania. Pennuille tämä olisi vielä liian rankka tieto. Myös Koyukille tämä olisi liian vaarallista.
- Ymmärrän hyvin sinua Cross, minä olen varovainen, koska olen itsekin ohimennen kuullut vaarasta, josta ollaan huhuttu. Weed ja Koyuki tosiaan eivät saa tietää tästä, tämä voi olla heille aika rankkaa.
Tesshin vastasi kuiskaten.

Koyuki käveli rauhallisesti Weedin vierellä toivoen, että saisi jonkinmoista keskustelua tiikeriraitaisen pennun kanssa aikaan, naaraspentu hymyili vähitellen takaisin.
- En itseasiassa ole, tämä on vasta ensimmäinen kertani, kun olen näin kaukana pois kotoa. Joten tämä on minulle ihan uutta.
Ehkä Koyuki saisi Weedistä vielä todella hyvänkin ystävän vähitellen, vaikka oli nykyään ehkä hieman ujokin joidenkin seurassa. Mutta Weedin, sekä Crossin ja Tesshinin seurassa tämä pystyi olemaan täysin rento. Varsinkin tiikeriraitaisen pennun kanssa, koska tuo oli saman ikäinen, kuin hän itse.
- Tulitte siis Pohjois-Alpeilta. Synnyitkö siellä Weed, vaikka olet Ohun laumasta?

Cross nyökkäsi tyytyväisenä tesshinille.
- nuo kaksi ovat vielä liian nuoria taisteluun. Varsinki kotikoiralle. Weed on vereltään kun gin joten häneltä odotetaan paljon, mutta. Täytyy muistaa että jokainen pentu on yksilö.
Cross ei hirveästi katsonut taakseen vaan tallusteli eteempäin mutta pysähtyi äkillisesti.
- aletaan olla perillä.

- Sitten tämä on meille molemmille ensimmäinen kerta. Tämä on kaunista seutua.
Weed hymyili tyynesti katsellessaan ympärilleen ja seurasi kahden muun jäljessä.
- Kyllä, se on vähän monimutkaista. Tapasin isänikin ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten.
Tiikeriraitainen virnisti pienesti ja nosti korviaan pystyyn, katsahtaen salukia tuon sanoessa näiden alkavan olla perillä ja katsahti sitten ympärilleen uteliaana.

"Cross on kyllä oikeassa.."
Tesshin oli täysin samaa mieltä siitä, mitä salukinaaras puhui. Uros pysähtyi itsekin, nähdessään melko tutun alueen.

- Totta.
Koyuki totesi myös siihen, että tämä oli tosi kaunista seutua.
- No etköhän varmasti totu tähän Weed.
Pentu hymyili lempeästi, kunnes katsahti yhtä lumoutuneena ja uteliaana ympärilleen myöskin, kun kuuli salukinaaraan sanoneen heidän olevan perillä.

Cross itse tuijjotti aluetta muistot alkoivat palailla mieleen.
- täällä minähoidin pentujani tesshiniä kun tuo oli vielä pieni ja isääsi weed mutta kun ginistä tuli johtaja hän alkoi itsenäistyä ja hän oli ehkä hitusen sinua vanhempi.
Cross vilkuili ympäriinsä ja arvelu oikeun että nämä ehtisivät ennen giniä paikalle.
Saluki naaras lähti astelee hiukan peremnälle mutta antoi pennuille tietä ja nyökkäsi kaksikolle alueen olevan turvallinen että kaksikko voi hyvin temmeltää edessä

Weed kuunteli salukin sanoja ja pystyi hyvin kuvittelemaan sitä muistojen virtaa, jonka tämä paikka vanhoissa sotureissa herätti. Ehkä jonakin päivänä Weedilläkin olisi paljon muistoja täältä, joita se voisi muistella vanhempana. Tiikeriraitainen hymyili ja nyökkäsi Koyukin sanoille, hän varmasti tottuisi vielä täällä olemiseen ja siitä, että Ohusta tulisi hänen uusi kotinsa. Mikä parasta, hänellä olisi vieläpä koko perheensä ehkä koossa jonakin päivänä. Weed käveli vähän kahden muun edelle tutkimaan paikkoja uteliaana, kun sen kuonoon osui tuttu haju. Uros näki isänsä hahmon kaukana tulossa heitä kohti Higashinarusen suunnasta.