Kaksoissolan lähettyvillä

//ANTTU TÄNNE.

Vanha uros asteli hiekkaista tien pientaretta ylös ja vilkuili vähän väliä taakseen, jos näkisi jonkun. Uros oli Riki. Karismaattinen uros, jota alkoi ikä jo painaa. Riki etsi poikaansa Giniä.

Hopeanharmaa akita makasi isomman kivenlohkareen päällä paistattelemassa päivää. Lämmin kesätuuli pöllytti välillä sen turkkia, ruohikkoa ja kahisutti puiden lehtiä. Tiikeriraitainen lepuutti silmiään tyynenä, mutta pysyi silti valppaana ja käänteli vähän korviaan välillä. Juuri sillä hetkellä Gin oli pyytänyt alaisiaan etsimään kadonnutta puolisoaan, sillä hän ei voinut olla kokoajan pois Ohusta etsimässä Sakuraa. Uroksen korvat kääntyivät vähän tämän kuullessa askelia ja katse kääntyi kauempana kävelevään jo vanhempaan ruskeaturkkiseen akitaan, jonka Gin tunnistaisi missä vain.
- Isä.
Tiikeriraitainen sanoi osoittaakseen huomanneensa Rikin. Hänelle oli nykyään jo paljon luontevampaa kutsua Rikiä isäksi kuin johtajaksi, näiden vuosien aikana hän oli saanut kirittyä hyvin sitä aikaa, jolloin ei ollut tuntenut isäänsä.

Riki käänsi katseensa poikaansa.
- Poikani... Alan tulla vanhaksi.
Uros naurahti ja näytti lempeän ilmeensä pojallen.
- Nälkäkin on kova, mutta tuntuu että voimani ehtyvät enkä kohta pysty itse saalistamaan enää ruokaanikaan.
Riki istuutui kiven lohkareen vierelle, jolla Gin makasi.

- Se tapahtuu meille kaikille, isä. Aika antaa ja ottaa.
Tiikeriraitainen hymyili takaisin vanhukselle ja laskeutui alas lohkareelta. Ginilläkin alkoi jo ikä painaa, mutta toistaiseksi se oli yhä täysissä mielen ja ruumiin voimissaan. Jonakin päivänä senkin kuitenkin pitäisi luovuttaa paikkansa laumassa jäljeläiselleen, kuten Riki oli tehnyt.
- Me nuoremmat pidämme teistä vanhemmista huolta, tiedäthän sen?
Gin istuutui isänsä viereen ja katseli kohti hämärtyvää horisonttia, johon ilta-auringon taivas maalasi punaisia sävyjä.
- Haluaisitko, että hankin sinulle ruokaa?

- Nuoret luovat tulevaisuuden. Se on tärkeää muistaa aina kun aijat tuntuvat kovilta.
Riki sulki hetkeksi silmänsä ja antoi tuulen puhaltaa kasvoilleen.
- Jos vain viitsit. Selkäni on hieman jumissa, en viitsisi rasittaa sitä nyt.
Uros toivoi Ginin pyytävän tälle ruokaa oman kuntonsa takia. Riki vanheni arvokkaasti.

- Pidän tuon mielessä.
Gin hymyili ja venytteli hieman jalkojaan.
- Lähellä on pieni joki, kylmä vesi voisi tehdä hyvää vanhoille jäsenillesi näin lämpimänä kesäpäivänä ja voin samalla napata kaloja.
Tiikeriraitainen totesi hetken mietittyään ja nousi ylös.
- Jaksatko kävellä sinne asti?

- Tottakai. Kyllä minussa sen verran puhtia on.
Riki naurahti ja lähti kävelemään Ginin perässä joelle.
- Muuten... En ole tainnut kertoa sinulle Kamisamasta ja Himitsusta. Tutustuin heihin kauan aikaa sitten, kun olin vaikeuksissa vuorilla. Sain heistä pysyvät liittolaiset. He vaikoilevat vihollista ja palvelevat minua. Tuon kaksikon ansiosta olemme säästyneet monelta vaaralta. He ovat sinunkin käytössäsi aina kun tarvitset.
Uros kertoi ja muisteli miten Kamisama ja Himitsu aikanaan astuivat Rikin palvelukseen.

Gin hymyili vastaukseksi ja käveli edeltä kohti jokea, pitämättä kuitenkaan mitään kiirettä ja varmistaen näin, että hänen vanha isänsä pysyi hyvin perässä. Samalla akita kuunteli uroksen sanoja ja nyökkäsi hitaasti.
- Lauman ulkopuolisia vakoojia siis? Mielenkiintoista.
Akita vastasi ja pohti kuulemaansa hetken. Hän ei ollut kuullut kaksikosta aikaisemmin, isä oli pitänyt liittolaisensa hyvin salassa, mutta ehkä nyt oli tarpeen luovuttaa tietonsa pojalleen, kun Rikistä oli tulossa vanha.
- Ehkä minun pitäisi tavata heidät joskus.

Riki asteli reippaasti Ginin perässä kohti jokea.
- Suosittelen. He ovat ammattilaisia. Eivät kuulu laumaan, mutta työskentelevät minulle.
Kaksikko saapui joelle. Riki astui veteen viilentääkseen hieman vanhoja jäseniään.
- Kamisamaa kutsutaan kuoleman Jumalaksi. Olen kuullut, että hän jopa pystyisi herättämään kuolleesta, en tosin ole itse nähnyt.
Uros kertoi ja katseli joessa uiskentelevia kaloja.

Tiikeriraitainen asteli veteen ja seurasi katseellaan joessa kulkevia kaloja, kuunnellen samalla isänsä sanoja.
- Kuulostaa hyvältä, liittolaisia ei koskaan voi olla liikaa.
Gin vastasi ja nappasi yhden kalan pyrstöstä, iski siltä niskat poikki kiveä vasten ja heitti sen rannan vierellä olevalle kivelle. Tämän joen kalat eivät olleet kovinkaan suuria, mutta muutama riittäisi kyllä täyttämään aikuisen koiran vatsan.
- Ihanko totta? En ole koskaan kuullut kenenkään pystyvän tekemään sellaista.
Akita vastasi päätään kallistaen.

Riki nappasi kalan suuhunsa ja alkoi syödä. Uros asettui makaamaan kivikolle ja katsoi poikaansa.
- Kyllä. Tosin olen kuullut että hän kärsii itse joka kerta kun herättää jonkun kuolleesta. Viheliäinen lahja. En varmaan itse pystyisi elämään tuollaisen taidon kanssa.
Riki sai kalan syötyä.
- Nyt on paljon parempi olo. Haluatko tavata Kamisaman ja Himitsun?

Gin saalisti kalan vielä itselleen ja käveli sitten kuivalle maalle syömään sitä tyynesti, nostaen katseensa isäänsä tuon puhuessa ja nyökkäsi vastaukseksi miettien asiaa. Kuolleista herättäminen kuulosti raskaalta ja vastuulliselta taidolta.
- Se voisi olla monelle enemmän kirous kuin lahja. Olisi mielenkiintoista tietää siitä lisää.
Akita vastasi isälleen ja nuolaisi huuliaan saadessaan kalan syötyä.
- Hyvä. Muistathan, että voit pyytää aina keneltä tahansa, jos tarvitset ruokaa?
Tiikeriraitainen epäili, että hänen vanhalla isällään oli yhä ylpeytensä ja pelkäsi sen tulevan esteeksi, jos Rikin tarvitsi pyytää apua jossakin. Kaikki kuitenkin tiesivät, että niitä odottaisi sama kohtalo tulevaisuudessa ja kaikki arvostivat Rikiä suunnattomasti laumassa yhä, vaikka tuo olisikin vanhenemassa.
- Tapaan heidät oikein mielelläni.
Rikin sanat olivat saaneet Ginin uteliaaksi kaksikosta, liittolaiset lauman ulkopuolelta eivät olleet kovin tavallisia, mutta Ginillä ei koskaan ollut mitään syytä epäillä isänsä harkintakykyä. Tästä kaksikosta voisi tulla heille vielä tärkeämpiä kuin he tiesivätkään.

- Tiedän. Olen vain vähän huono pyytämään tälläisissä asioissa.
Riki naurahti ja nousi jälleen seisomaan.
- Minun oli tarkoitus tavata myöhemmin tänään Kamisama ja Himitsu. Haluatko tulla seuraksi? Tapaisit heidät samalla.
Uros kysyi ja oli varma, että Gin haluaisi tavata kaksikon.

- Tiedän, mutta me olemme kaikki ystäviä. Olemme tukena hyvinä ja huonoina päivinä.
Gin rohkaisi vanhaa isäänsä hymyillen tyynesti. Hopeaturkkinen nousi ruokailunsa jälkeen seisomaan ja ravisteli hieman turkkiaan.
- Se kuulostaa mukavalta, tulen mielelläni seuraksi ja tapaan heidät samalla.
Rikin puheet kaksikosta olivat saaneet Ginin uteliaisuuden heräämään, sitä paitsi liittolaisia ei voinut koskaan olla liikaa.

//Käyks Antulla et Gina liittyy tähä keskusteluu Himitsulla?

// Tottakai, tervetuloa ~ //

Riki havahtui äkisti uuteen ääneen. Se kuuli juoksuaskelia jostakin kauempaa ja kääntyi katsomaan äänen suuntaan.
- Se on varmasti Kamisama ja Himitsu.
Uros sanoi ja jäi odottamaan, että kaksikko tulisi lähemmäs. Ensin paikalle ilmaantui Kamisama. Uros pysähtyi Rikin ja Ginin kohdalle.
- Hei. Miten voit?
Kamisama kysyi ensin Rikiltä. Johon Riki vastasi, että voi hyvin vaikka ikä painaa.
- Te olette varmaankin Gin. Minä olen Kamisama. En kuulu Ohuun, mutta olen liittolaisenne. Saako sinutella?
Kamisama naurahti. Kamisama oli valtava. Se oli Rikiäkin isompi ja paljon vantterampi.

Gin suoristautui ja käänsi katseensa äänen suuntaan korvat pystyssä valppaana isänsä vierellä. Akita seurasi katseellaan aluksi paikalle saapuvaa koiraa, joka lähemmäs tullessaan osoittautui varsin kookkaaksi urokseksi. Kamisama oli todellakin nimensä veroinen uros jo ulkonäkönsä perusteella. Gin ei antanut suuren koon kuitenkaan hämätä, se oli huomannut, että toisinaan isoimmat koirat olivat kaikista rauhallisempia ja säyseämpiä. Sitä paitsi kyseessä olivat Rikin liittolaiset, jos hänen isänsä uskoi tähän kaksikkoon kovasti Ginillä ei ollut mitään syytä epäillä näiden pätevyyttä.
- Tietysti, mukava tavata teidät Kamisama. Isäni kertoi teistä juuri.
Tiikeriraitainen soi pienen kunnioittavan nyökkäyksen urokselle.

// Gina seuraavaksi ^^ //

- on mukava tavata myös sinut ohun johtaja
kamisaman takaa ilmestyi valkoinen hukka jolla oli liilanvärinen hatja ja vaalean punainen nauha käärittynä häntäänsä. himitsu käveli miehensä vierelle ja katsi giniä. naaras oli tosiaan normaalihu hukan kokoinen eli reilusti pienempi kuin kamisama mutta ehkä silti hiukan giniä pitempi. himitsu katsoi ehkä hiukan tuimemmin giniä mutta leppyi lopulta se väänsi katselleen rauhallisen hymyn ja talllusteli rikin eteen naaraan aikeena oli painaa otsansa vanhuksen otsaa vasten
- ota rauhallisesti vanhus tai telot itsesi vielä lisää.

Riki terbehti myös Himitsua ja painoi otsallaan tämän otsaa.
- Kyllä minä pärjään, vaikka vanha olenkin.
Uros naurahti.
- Onko kuulunut mitään uutta?
Riki kysyi kaksikolta. Kamisama vilkaisi nopeasti Himitsuun.
- On...

Gin nosti korviaan pystyyn ja katsahti myös paikalle ilmestynyttä naarasta.
- Te olette varmaankin Himitsu. Mukava tavata teidätkin, neiti.
Tiikeriraitainen vastasi kohteliaasti ja kunnioittavasti nyökäten myös kaksikon toiselle osapuolelle, tämän jälkeen se käänteli katsettaan paikalla olijoiden puoleen ja kuunteli näiden keskustelua. Himitsu ja Kamisama olivat selvästi hyviä ystäviä hänen isänsä kanssa, minkä takia Gin suhtautui näihin automaattisesti kunnioittaen, mutta ylipäällikön arvokkuudella. Hänen isänsä ystävät ja liittolaiset olivat tervetulleita Ohuun ja Gin arvosti näiden apua. Tiikeriraitainen käänsi katsettaan uteliaan odottavasti Kamisamaan ja Himitsuun, kun kävi ilmi, että näillä oli uutisia.

himitsu hiljentyi hiukan ja uutisen huonouden pystyi lukea tämän kasvoilta se tallusteli ensin rauhllisesti takaisin kamisaman vierelle istumaan.
- tuon viestejä pohjoisesta. en ole varma ootteko kuullut hogenista ja tämän veljestä genbasta. raakalaisia tanskandogeja joilla on oma armeija. aikeena valloittaa alueet ja kohteena tietysti koirien paratiisi.
himitsu vilkaisi mieheensä kunnes jatkoi.
- en paljoo tiedä kaksikosta mutta sen verran että jos he tänne tulevat he tuovat paljon ongelmia mukanaan. en ole niin vanha kuin te kaksi johtajaa joten en tiedä niin paljoa sodasta mutta sen tiedän että nämä kaverit eivät suvaitse häviämistä. olen itse onnistunut värväämään jotenkuten niiden sisäpiireihin eli pystyn kerämään teille lisää tietoa joka voisi olla hyväkin asia.

Kamisama nyökkäili Himitsun kertoessa tilanteesta.
- Etenkin naaraat ja pennut ovat vaarassa. Gin, missä poikasi ovat?
Uros oli tietoinen Ginin perheen taustoista.

Gin käänsi katsettaan ja kuunteli vaiti, kun Himitsu kertoi heille tanskandoggi veljeksistä, hän oli arvellutkin, että tämä tyyni aika enteilisi jonkinlaisia ongelmia, mutta hän kuuli ensimmäistä kertaa Hogenista ja Genbasta. Näillä koirilla oli suuret aikeet ja ne halusivat valloittaa koko Japanin, ehkä enemmänkin.
- Tiedättekö vielä kuinka iso heidän armeijansa on?
Tiikeriraita kysyi käännellen katsettaan kaksikossa. Uutiset veljeksistä eivät luvanneet hyvää, Gin tiesi sisimmässään, että kyse ei ollut pienestä ongelmasta ja nämä veljekset tulisivat aiheuttamaan heille vielä paljon ongelmia. Akitan katse kääntyi Kamisamaan tuon esittäessä kysymyksensä hänen pennuistaan.
- Joukkoni etsivät heitä parhaillaan.

himitsu ilme näytti kaiken. neiti pudisteli päätään sillä ei tiennyt muuta mutta vilkaisi miekkoseensa. mutta lopulta giniä.
- ainteeksi gin mutta kuten jo ilmoitin miehelleni aijon palata pohjois alpeille ja vakoilla hiukan hougenia toivoisin jos ottaisit vastaan mieheni teille ohun lähistölle tämä voisi olla hyvä apu teille jos kaipaatte apua.
himitsu tiesi ettei kamisama tykännyt aikeesta mutta halusi varmista asian vielä giniltä.
- ja haluaisin pyytää vielä miehetäni että sinulta gin yhtä asiaa. olisi mukava nähdä sinun johtaja taidot miestäni vastaan. haluisin tietää kovasti ketä me palvellaan.